Teksti: Jaguaari
Mitä yhteistä on Aleister Crowleylla, skientologialla ja Yhdysvaltain avaruusohjelmalla? Paljonkin, mikäli tarkastelemme avaruusohjelman aikaisia alkumetrejä. Tämä on tarina Jack Parsonsista, rakettinerosta, yhdestä Jet Propulsion Laboratoryn (JPL) keskeisistä perustajista – ja intohimoisesta Aleister Crowleyn Theleman seuraajasta. Tämä on myös tarina siitä, kuinka maagikon luovuudella voi olla merkittäviä vaikutuksia.
John ”Jack” Whiteside Parsons eli lyhyen elämän. Hän syntyi 1914 Los Angelesissa ja kuoli 1953 räjähdyksessä, eikä ole koskaan saatu selville, oliko hänen kuolemansa murha, itsemurha vai onnettomuus. Elämänsä aikana hän ehti manata Babalonia L. Ron Hubbardin kanssa Mojaven autiomaassa, tulla valituksi Los Angelesin Ordo Templi Orientiksen (O.T.O.) Agape-loosin johtajaksi, julistaa itsensä Antikristukseksi ja rakentaa Yhdysvaltojen ensimmäisiä sotilaskäytössä toimivia raketteja.
Lapsuus ja nuoruus (1914-1936)
Jackin lapsuus ei ollut ihanteellisin mahdollinen. Hänen isänsä oli jättänyt perheen ja kadonnut teille tietymättömille. Hänen äitinsä Ruth puhui entisestä miehestään uskottomana naistenmiehenä, jollaisena Jack itsekin myöhemmin eli. Häntä kiusattiin koulussa, joten hän vietti paljon aikaa itsekseen ja tutki kirjallisuutta. Samalla kasvoi hänen vihamielisyytensä kristinuskoa kohtaan.
Magia ei välttämättä ollut hänelle vierasta lapsenakaan. Parsons väittää tekstissään The Book of AntiChrist, että hän yritti manata Saatanan 13-vuotiaana ja säikähti todella pahasti sitä, että jokin vastasi ja näyttäytyi hänelle. Ei ole selvää, miksi hän tämän teki, mutta mahdollisesti hänellä oli ongelmia muiden lasten kanssa.
Lapsena hän ystävystyi myös Edward S. Formanin kanssa. Heitä yhdisti into kaikenlaisiin avaruustarinoihin ja raketteihin. He alkoivat tehdä omia pikku rakettejansa, joita he yrittivät laukaista huonolla menestyksellä. Tästä sai alkunsa Jackin ammatillinen ura.
Jack ja Ed jatkoivat rakettikokeitansa vuosien mittaan ja heidän taitonsa kehittyivät. Jack tapasi myös naisen nimeltä Helen Northrup, jonka kanssa hän meni vuonna 1935 naimisiin.
Paljon muuttui myös, kun kaksikko lähti jututtamaan 1936 California Institute of Technologyn (Caltech) tutkijaa Jack Bollayta, joka oli puhunut itävaltalaisen Eugen Sängerin tekemistä rakettikokeista. He kysyivät, olisiko Caltechissa työtä rakettikokeiden tekijöille. Bollay ei osannut vastata, mutta hän opasti heidät jatko-opiskelija Frank Mallinan juttusille.
Tästä alkoi tärkeä yhteistyö. Jackilla ja Edillä ei ollut akateemista koulutusta, mutta heidän innoittamaan Mallina alkoi tehdä rakettipropulsiosta väitöskirjaa, johon kuului Jackin ja Edin kanssa tehtyjä kokeita, vaikka tietenkään kaikki tutkimus ei liittynyt pelkästään tuohon väitöskirjaan. Mallina hallitsi matematiikan, Jack ruudit ja kemikaaliseokset ja Ed mekaniikan. He saivat käyttöönsä pienen testialueen Theodore von Kármánin vetämältä tutkimuslaitokselta nimeltä Guggenheim Aeronautical Laboratory, California Institute of Technology (GALCIT).
Mallina oli von Kármánin jatko-opiskelija, mutta Jack ja Ed tekivät tutkimustansa harrastuksena. GALCIT ei maksanut heille palkkaa. Heidän intonsa oli silti valtava, ja tuloksia alkoi syntyä. Hiljalleen tutkimusryhmän koko kasvoi.
Parsons Caltechissa (1936-1939)
Halloweeniä 1936 pidetään JPL:n syntyhetkenä. Se päivä ei ollut muuten erityinen, mutta tutkimusryhmästä otettiin silloin kuuluisa kuva, joka tunnetaan nimellä ”Nativity Scene” (”Jouluseimi”). Vielä nykyisin JPL kasaa avoimien ovien päivänänsä mannekiineista tehdyn version kyseisestä kuvasta.
Vaikka tutkimus eteni, sen tulokset olivat pitkälti vaarallisia räjähdyksiä. Testit koskivat pääosin polttoaineita. Vielä ei ollut päästy lähellekään toimivaa rakettia. Toiveet olivat silti korkealla. Tutkijat, erityisestä Jack, puhuivat sen unelman puolesta, että vielä tulevaisuudessa raketteja voitaisiin laukaista avaruuteen asti. Tätä tietenkin pidettiin akateemisen enemmistön parissa aikamoisena suuruudenhulluna hörhöpuheena, mutta historia on näyttänyt, ketkä olivat lopulta oikeassa. Tuskin silti edes Jack olisi osannut arvata, että ihminen vierailisi Kuussa jo hieman yli parikymmentä vuotta myöhemmin.
Vuonna 1938 Jack toimi räjähdysaineasiantuntijana oikeudenkäynnissä, jossa käsiteltiin autopommilla tehtyä murhaa. Tuon murhan olivat tehneet poliisit, joten tapaus oli harvinaisen arkaluontoinen. Jackin lausuntojen ansiosta syylliset tuomittiin. Tämän asian mainitseminen voi tuntua irralliselta, mutta siihen palataan myöhemmin.
Vuonna 1939 Jack teki yllättävän löydön ystävänsä Robert Rypinskin kirjahyllystä. Se oli Aleister Crowleyn kirjoittama Konx Om Pax. Jack innostui kirjasta ja hän sai sen ystävältään, koska tämä ei ollut tajunnut koko kirjaa. Pian Jack kertoikin, että hän oli ryhtynyt kirjeenvaihtoon kirjan kirjoittajan kanssa.
Kaksoiselämä (1940-1942)
Jack teki merkittävän keksinnön 1941. Tämä oli jet-assisted take-offs (JATO) -raketti. Näitä ei markkinoitu varsinaisesti raketteina, vaan yksi tai useampi JATO kytkettiin lentokoneeseen, jolloin se tehosti koneen kiihtymistä, minkä vuoksi oli mahdollista lähteä lentoon lyhyemmältä kiitoradalla. JATO saattoi alkuun myös Aerojet-yhtiön syntymisen 1942. Jack ja Forman siirtyivät samalla GALCIT:lta Aerojetin palvelukseen.
Aerojetin ensimmäiset projektit koskivat JATO-tekniikan kehittämistä, ja se kehittyikin. JATO:a voidaan ehkä pitää Jackin tärkeimpänä yksittäisenä keksintönä. Hänen työnsä toki jatkui, mutta tämän enempää en aio käsitellä hänen teknisiä saavutuksiaan. Keskittykäämme okkultismiin.
Jackin työssä mielikuvituksella oli aina ollut keskeinen rooli. Häntä ei voi ajatella minään tavanomaisena insinöörinä tai akateemikkona. Ilman hänen värikästä persoonaansa ja suuruudenhulluja visioitansa hänellä tuskin olisi ollut tahtoa luoda kaikkea sitä, mihin hän pystyi. Jack liikui paljon sen aikaisissa tieteiskirjallisuuspiireissä. Hän osallistui lähes joka viikko Los Angeles Science Fantasy Societyn (LASFS) tapaamisiin. Siellä hän tutustui muun muassa nykyisin tunnettuihin kirjailijoihin, kuten Ray Bradburyyn. On myös esitetty, että Robert A. Heinleinin kirjassa Stranger in a Strange Land olisi vaikutteita Jackin kautta Crowleyn Thelemasta, mutta se ei ole täysin varmaa.
Jack tutustui Ordo Templi Orientikseen (O.T.O.:hon) osallistumalla vaimonsa kanssa järjestön pitämään ”Gnostilaiseen messuun”. Nämä messut olivat avoimia tilaisuuksia, joiden avulla Los Angelesin Agape-loosi etsi uusia jäseniä. Jack ja Helen Parsons liittyivätkin 1941 Agape-loosin jäseniksi ja saivat nimet Frater T.O.P.A.N ja Soror Grimaud. O.T.O.:ssa Frater tarkoittaa veljeä ja Soror sisarta. T.O.P.A.N merkitsee suurin piirtein samaa kuin to pan – panille omistettu ja Grimaud on maagisen apulaisen nimi joistain lordi Bulwer-Lyttonin romaaneista. O.T.O. piti Jackia hyvin lupaavana uutena jäsenenä. Hänestä ja loosin johtajasta Wilfred Smithistä tuli hyvät ystävät.
Magian ja paheiden kartano (1942-1945)
Aerojetin bisnekset tuottivat hyvin, ja Jack ja Helen Parsons muuttivat 1942 vanhaan Arthur Flemingin kartanoon Pasadenan varakkaalle alueelle, joka tunnettiin myös ”Miljonäärien mailina”. Siitä tuli myös Agape-loosin uusi kotipaikka, ja sitä kutsuttiin nimellä ”The Parsonage” – sanaleikki, joka yhdistää Jackin sukunimeä ja eremitaašia.
Kartanon uudet asukkaan aiheuttivat huomattavaa pahennusta naapurustossa. He ottivat asuntoon useita alivuokralaisia, eivätkä nämä olleet kaupunginosalle ominaista sorttia. Mainoksessa luki, että vain boheemeita, taiteilijoita, ateisteja, anarkisteja ja muita eksoottisia ihmisiä hyväksyttiin asukkaiksi – ”Asuntoja tarjotaan vuokralle. Ei saa uskoa Jumalaan.” Kerran muun muassa poliisi tuli käymään paikalla, koska naapurit olivat valittaneet, että Parsonagen pihalla raskaana olevat naiset olisivat hyppineet alasti tulen yli yhdeksän kertaa – minkä asukkaat tietenkin kielsivät tehneensä. Poliisi sai naapureilta kaikenlaisia muitakin valituksia, mutta koska mitään varsinaisesti laitonta ei ollut tapahtunut, poliisi lopetti valituksien selvittämisen.
Seksiseikkailut kartanossa ja muualla olivat varsin värikkäitä. Jack ja Helen elivät avoimessa suhteessa ja samalla heidän parisuhteensa alkoi laimeta. Helen vietti yhä enemmän aikaa Wilfred Smithin kanssa ja ajan kuluessa Jack alkoi kiinnostua huomattavasti Helenin nuoremmasta siskosta Bettystä. Lopulta pariskunta ottikin avioeron.
Agape-loosissa tapahtui myös muutoksia. Crowleyta epäilytti Wilfred Smithin toiminta, ja hän halusi Jackin Smithin tilalle loosin johtajaksi. On syytä myös tietää, että Jack tuki Crowleyta taloudellisesti, joten on ymmärrettävää, että Crowley, Suuri peto 666, halusi Jackin aseman O.T.O.:ssa vakaaksi. Aleister-setä keksi juonen. Hän totesi Smithin jonkin jumalan inkarnaatioksi ja julisti, että Smithin pitäisi vetäytyä etsimään jumala itsestään. Lopulta Smith lähti muualle ja Helen seurasi hänen mukanaan.
Sen myötä Jackista tuli Agape-loosin johtaja. Crowleyn ja Jackin suhde oli erittäin hyvä ja heidän kirjeenvaihtonsa oli runsasta. Suuri peto piti Jackia hyvin lupaavana maagikkona ja kaavaili hänestä mahdollista seuraajaansa. Hän oli tosin huolissaan eräästä seikasta. Jackin itsekuri ei ollut maailman parhaimpia, ja se enteili myöhemmin ongelmia. Jack viihtyi loosin johtajana, mutta oli havaittavissa, että hän piti O. T. O.:a rajoittavana auktoriteettina, vaikka ei eronnut.
Kuten raketeissaan Jack oli magiassaan aina jokseenkin uhkarohkea. Hän oli erityisen innostunut erilaisten entiteettien manaamisesta, eikä aina jaksanut välittää mahdollisista sivuvaikutuksista, mikä saattoi häiritä talon muita asukkaita. Esimerkiksi talon entinen asukas Phyllis Seckler eli Soror Meral on kirjoittanut:
”Meeka mainitsi myös Janelle, että heidän piti aina tehdä paljon karkotusrituaaleja (banishing) talossa. He olivat herkkiä ja tiesivät, että siellä oli jotain vierasta ja vihamielistä. Kun olin ollut siellä kesän 1944 aikana, myös minä tiesin, että siellä oli ongelmallisia henkiä, varsinkin kolmannessa kerroksessa. Lopulta en kestänyt olla siellä, eikä eräs ystäväni kyennyt edes nousemaan portaita sinne asti, sillä hänen niskakarvansa alkoivat kihelmöidä ja hän säikähti perinpohjaisesti.”
Sota loppui ja Jack lähti lopulta pois Aerojetistä, myi omat osakkeensa ja perusti oman räjähdysaineyrityksen sekä teki kemistin töitä myös muille yrityksille. Vuonna 1945 hän tapasi herrasmiehen nimeltä L. Ron Hubbard, joka perusti myöhemmin skientologiakirkon. Jack piti hänestä välittömästi ja Hubbard muutti asumaan kartanoon. Pian Hubbardin ja Bettyn välillä alkoi syttyä romanssin kipinää, mutta Jack näytti hyväksyvän tämän, sillä hän eli avoimessa suhteessa.
Kaikki ei ollut kuitenkaan ihan kunnossa. Vaikka ei sitä näyttänytkään, Jack kärsi mustasukkaisuudesta. Jackin käytös muuttui yhä jännittyneemmäksi. Kerran talon asukas Alva Rogers heräsi yöllä outoihin ääniin, jotka kuuluivat Jackin huoneesta. Uteliaisuuttaan hän päätti mennä katsomaan, mistä oli kyse. Jackin huoneen ovi oli raollaan. Siellä Jack näkyi oudon alttarin edessä pukeutuneena mustaan kaapuun. Hän puhui siansaksaa sellaisella antaumuksella, että se oli kuin ”kutsumaton välähdys mustimmasta ja salaisimmasta ytimestä kidutetun miehen sielussa.”
Jackin olisi pitänyt olla viisaampi, mutta hän luotti kuitenkin Hubbardiin. Hubbard sai hänet houkuteltua paljastamaan monia O.T.O.:n salaisuuksia, joita ei pitäisi kertoa kuin järjestön ylempien asteiden initiaateille. Tähän kuului tietenkin seksuaalimagia.
Jackin kiinnostus seksuaalimagiaa kohtaan oli kasvamassa, ja hän oli suunnitellut mielessään työskentelyn, jonka tarkoitus oli manata jotain, joka menisi osittain O. T. O.:n virallisen systeemin ulkopuolelle. Tarvittiin vain sopiva partneri.
Babalon saapuu (1946)
Jack alkoi suorittaa Mojaven autiomaassa maagista toimenpidettä käyttäen apunaan John Deen ja Edward Kelleyn enochian-symboliikkaa. Tähän työskentelyyn hän käytti aikaa lähes kolmetoista päivää ja sisälsi useita vaiheita, joihin kuului muun muassa seremonioita, huumeiden käyttöä ja rituaalimasturbaatiota. Rituaalin tarkoitus oli kutsua elementaali, tai partneri, joka auttaisi Jackia hänen työssänsä. Myös Hubbart osallistui rituaaliin. Hänen tehtävänänsä oli toimia kirjurina.
Työskentelyn päätyttyä Jack oli pessimistinen. ”Mitään ei näyttänyt tapahtuneen. Myrsky oli mielenkiintoinen, mutta sitä minä en pyytänyt,” hän kirjoitti kirjeessä Crowleylle. Parin päivän jälkeen he kuitenkin palasivat takaisin aavikolle. Kun aurinko laski, Jack kääntyi vakavana Hubbardin puoleen jo sanoi: ”Se on tehty.”
Tuloksia alkoi syntyä. Muutaman päivän kuluttua Jack tapasi naisen nimeltä Marjorie Cameron. Tämä vastasi juuri sitä, mitä Jack oli toivonutkin. Cameron oli punatukkainen, persoonallinen ja voimakastahtoinen. Siten hän sopi oivallisesti toimimaan helakanpunaisena naisena, Babalonina, maagisissa toimituksissa.
Heidän suhteensa alkoikin hyvin intohimoisesti, ja sanotaan, että he parin ensimmäisen viikon ajan manasivat Babalonia harrastamalla kiihkeää seksiä joka ikinen päivä. Tämän jälkeen Cameron lähti käymään New Yorkissa sanomassa hyvästit silloiselle poikaystävälleen. Samalla reissulla hän huomasi tulleensa raskaaksi Jackin syleilyssä ja teki myöhemmin abortin.
Kun Cameron oli poissa, Jack lähti yksin vierailemaan Mojaven autiomaassa. Siellä hän suoritti seksuaalisen riitin, jonka yksityiskohtia ei tunneta. Hän koki, että jumalatar Babalonin läsnäolo asettui hänen yllensä ja käski kirjoittaa. Tämän tuloksena syntyi Liber 49, eli Babalonin kirja. Sen väitettiin olevat Crowleyn Lain kirjan neljäs luku. Kirja löytyy netistä helposti ja jokainen voi tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Kuuluisa ufotutkija Jacques Vallee on väittänyt, että Jack kertoi kohdanneensa ”venuslaisen” autiomaassa. En tosin oli varma tämän väitteen todenperäisyydestä.
Lukija voi ihmetellä, mitä tarkoitetaan Babalonilla, joten lyhyt selitys on paikallaan. Theleman mytologiassa häntä kutsutaan Helakanpunaiseksi naiseksi, Suureksi äidiksi ja Hirvitysten äidiksi. Hänen jumalallinen muotonsa on pyhä portto ja hänen symbolinsa Malja. Babalon kuvataan usein ratsastamassa pedon selässä ja kantamassa miekkaa. Karkeasti ottaen Babalon symbolisoi vapautunutta naista ja seksuaalisuuden täyttä ilmentymää.
Crowleylaisen mytologian mukaan maagikko kohtaa Babalonin Pyramidien kaupungissa, kun Kuilu on ylitetty. Siellä hän vuodattaa maagikon veren kuppiin, jonka sisältö koostuu pyhimysten verestä. Tämä kuvastaa sitä, kuinka maagikon pitää siirtyä ottamaan elämä syleilyynsä muodostaen välittömän yhteyden koko maailman kanssa.
Babalonin syleily (1946)
Maaliskuussa 1946 maaginen työskentely jatkui Cameronin ja Hubbardin kanssa. Hubbardille lankesi näkijän rooli vähän niin kuin alkemisti Edward Kelleylle maagikko John Deen kanssa kuningatar Elisabetin aikoihin. Rituaalissa Babalon puhui Hubbardin kautta. Hän antoi ohjeita siitä, miten heidän piti jatkaa, ja ohjeita noudatettiin.
Alkoi monivaiheinen rituaali. Ensin puhdistauduttiin Vähäisemmän heksagrammirituaalin avulla. Sitten Jack ja Cameron (Babalonina) lukivat pätkän Gnostilaisesta messusta, joka jälkeen he lausuivat sen kohdan Crowleyn The Vision and the Voicesta, jossa kuvaillaan Pedolla ratsastavaa Babalonia. Sitten julistettiin: ”Oi BABALON, BABALON rakastettu. Tule nyt, osallistu sakramenttiin, ota haltuusi tämä pyhättö. Ota minut nyt! Anna minun juopua sinun haureuksistasi; anna suudelmasi viedä minut kuolemaan. Ota vastan tämä tahtoen annettu uhri!” Tämän jälkeen luettiin toinen julistus enochianin kielellä ja lopuksi lausuttiin osa Crowleyn kirjoittamasta näytelmästä Tannhäuser.
Rituaalin jälkeen Jack kysyi Babalonilta kolme kysymystä ja hän vastasi Hubbardin kautta. Lisää ohjeita tuli. Työskentely jatkui Cameronin kanssa, mutta rituaalit olivat pienempiä. Rituaalien suurin tarkoitus oli saattaa maaginen lapsi, Moonchild, maailmaan, jonka kautta Babalon voisi ilmentyä. Miten lapsi lopulta ilmentyi, ei ole selvää. Oli miten oli, Cameron alkoi yhdeksän vuotta myöhemmin kutsua itseään Babaloniksi ja väitti synnyttäneensä maagisen lapsen astraalitasolla. Silloin tosin Jack oli jo kadonnut maailmasta.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Miten Jack katosi maailmasta? Mitä Hubbard teki Jackille? Mihin Babalon johti uskottunsa? Lue lisää tämän numeron painoversiosta.
Lähteitä
Carbonneau, Richard; The Marvel: A Biography of Jack Parsons; 2009;http://www.webcomicsnation.com/rscarbonneau/parsons/series.php
Carter, John; Sex and Rockets: the Occult Word of Jack Parsons; 2004
Parsons, John; Liber 49 – The Book of Babalon; http://www.hermetic.com/wisdom/lib49.html
Thelemapedia; Babalon; http://www.thelemapedia.org/index.php/Babalon