Koshka
Vallankumous on kuollut, kauan eläköön instituutio! Takana on pienen ja huomaamattoman muna-aktiivien armeijan räpistely elämän taistelukentällä, Pakanaverkko ry:n nykypäivä on asettunut uomaansa, muutoksemme ovat suunnitelmallisia ja ohjattuja. Olemme löytäneet paikkamme yhteiskunnassa ja yhteiskunta on meidät siihen hyväksynyt. Jep, unta vain.
Viisi vuotta sitten (Vox Paganorum 1/04) ukki JVirtanen kertoi yhdistyksemme alkuajoista ja niitä seuranneista viidestä vuodesta. Nyt on aika kerrata seuraavia viittä vuotta, tuumailla edellisten unelmia tulevaisuudesta ja ehkä miettiä tulevaakin tulevaa. JVirtanenhan pääsi aloittamaan oman kertomuksensa siitä, että Pakiksen alkuaikoina eivät epäuskoiset uskoneet edes PV:n selviytyvän, saati saavan ainakaan mitään aikaiseksi. Siinä valossa mieleni tekisi (ehkä) elää tuota ensimmäisen kappaleen unta – se kun tuntuisi vastaavan viisivuotiaan Pakiksen kehitystilaa suhteessa alkuvuosien epäilyihin. Ei sillä, että väittäisin Pakanaverkon levänneen laakereillaan.
Menneitä unelmia
PV:n ensimmäiseen viiteen vuoteen mahtui monta ensimmäistä. Oli kalentereita, paitoja, paikallisjaoksia, leirejä, kotisivuja ja Voxeja. Tilastogurumme laskelmien mukaan entisenkaltaisena jatkunut jäsenmäärän kasvu olisi povannut tälle vuodelle 300 rajan rikkoutumista jäsenmäärässä ja 500 liittyneissä. Vuoden 2004 arviot tosin sisälsivät varoituksen, ettei jäsenmäärä ehkä suostu kuitenkaan seuraamaan käyrää, sillä jossain tulee raja vastaan Suomenkin pakanallisuudessa.
Jo tapahtuneen lisäksi vuonna 2004 uskallettiin myös edelleen unelmoida. Tuolloin oli edelleen ihan just tulollaan infopaketti, jäsenistössä kuiskittiin kansainvälisistä yhteistyökuvioista ja epäiltiinpä Voxin painosmääränkin tarvitsevan kohta taas tarkistusta. Ensimmäiseltä viideltä vuodelta jäi myös pöytäkirjoihin ehdotus PV:n ambient-levystä, jota ei kuitenkaan tuolloin katsottu yhdistykselle tarkoituksenmukaiseksi.
Vuoden 2004 syyskokoukseen tavallaan kiteytyi tuo into; Sekä ehdokkaita tehtäviin, että ehdotuksia tekemisestä oli ennätysmäärä, jopa vielä toisenkin viiden vuoden jälkeen. Tuolloin kokeiltiin sittemmin lähes käytännöksi muodostunutta ajatusta, että leirillä, ennen syyskokousta järjestetään keskustelutilaisuus yhdistyksen asioista ja tulevista suunnitelmista. Keskusteltavaa olisi riittänyt pitkälti silloin optimistiseksi arvioidun kahden tunnin jälkeenkin. Myös kokous venyi pisimmäksi yhdistyksen historiassa sitten perustamiskokouksen.
Taantuman siemen
Tuossa innossa piili myös vasta tulevaisuudessa tunnistettu ongelma – PV:llä on enemmän ehdotuksia ja ehdottajia kuin niiden toteuttajia ja aikaa toteuttamiseen. Osaltaan tämä tuli esiin, kun kauan rakennettu infopaketti venyikin painon suhteen vuoden 2005 keväälle ja levitys syksylle. Tuolloin se kuitenkin vihdoin lähetettiin Suomen kaikkiin lukioihin ja päätettiin etsiä jäljelle jääneille kappaleille jokin hyvä tarkoitus sekä miettiä päivitettyä versiota paketista tulevaisuudessa.
Samalla vuodella aloitettiin myös pakanallisen musiikin esittelyprojekti Vox Rituum, joka on kärsinyt infopaketin kaltaisesta edistymisestä syntymästään asti – ja joka sekin on tällä hetkellä tuloillaan, jos kohta ei sentään ihan yhtä viime metreillä kuin infopaketti vuonna 2004. Pieni uskollisten joukko on tätäkin projektia rakentanut sen esittelystä lähtien, ja edelleen samoin kuin infopaketti, tämäkin lapsukaisemme on saanut alussa esiin palavaa intoa, välillä marisevaa inhoa ja ajoittain uuden löytämisen iloa. Tämä projekti antaa kuitenkin aavistuksen enemmän pakanoille itselleen kuin muille, minkä takia uskoisin, että valmistuessaan se herättelee taas uutta intoa ympärilleenkin.
Jo pitempään PV:n parissa kuiskittu kansainvälisyyden kaipuu muotoutui ajatukseen suurleiristä, johon sekä kutsuttaisiin Suomen ulkopuolelta pakanoita, että järjestettäisiin aivan erilaiset puitteet perinteisiin leireihin nähden: bussikuljetuksia, viikko Lapissa ja yhteisruokailuja. Kaiken kaikkiaan enemmän, suuremmin ja näkyvämmin. Tuokin unelma etsii edelleen kuitenkin reittiään todellisuuteen ja on osin muotoillut luonnettaankin uudelleen aavistuksen pienemmäksi. Tämän kirjoitushetkellä alkaa haiskahtaa siltä, että tuo unelma voitaisiin ehkä elää todeksi jossain muodossa jo ensi kesän lopulla.
Vallankumouksesta arkeen
Arjessa olemme kuitenkin ottaneet monta pientä, mutta arvokasta askelta. Pakanaverkko ry:n toisen aikakauden alussa todettiin, että jäsenasioiden kysynnän ja erityisesti jäsenmäärän kasvun myötä sihteerin toimenkuvaan kuuluu liikaa tehtävää. Niinpä vuonna 2005 aloitti yhdistyksen ensimmäinen jäsensihteeri, jonka tehtävänä on hoitaa jäsenasiat. Seuraavaksi tehtävää helpotettiin antamalla jäsensihteerille suora oikeus katsoa jäsenmaksut tililtä, muuttamalla hyväksymiskäsittelyä ja ohjaamalla hakemukset suoraan hänelle. Ennen jäseneksi pääseminen saattoi pahimmillaan kestää eri tekijöistä riippuen viikkoja, kun taas uudistusten jälkeen saattaa joukkoomme päästä parhaimmillaan päivissä. Hallitusta asiassa tarvitaan vain, kun hakemusta on vaikea käsitellä.
Suurien unelmien sijaan Pakiksessa on varsinkin viime aikoina keskitytty pienempiin tavoitteisiin, joiden toivotaan tekevän huomisen suuruudenhuuruisesta yhdistyksestämme joustavamman ja sopeutuvamman koostaan huolimatta. Tällaisina muutoksina on järjestelty tehokkaammaksi esimerkiksi jäseneksi liittymisen prosessi, jaettu useammille oikeus katsoa tilitietoja toiminnan sujuvoittamiseksi sekä hankittu Pakanaverkolle pieni varastotila Voxien ja leiritarvikkeiden säilyttämistä varten.
Vallan uusjako
Pakanaverkkoon on syntynyt jo ensimmäisen viiden vuoden aikana yhdistyksille erikoinen toimintamalli: (vaihdettu puolipisteestä) toiminta syntyy työryhmissä, jotka toimivat pitkälti erillään hallitustyöskentelystä. Historiansa toisen puolikkaan aikana tämä ajattelumalli on sekä vahvistunut että kasvanut entistä laajemmaksi. Nykyisin voi jopa melkein katsoa hallituksen aktiivisuuden syntyvän käytännössä kokonaan hallitustyöskentelyn ulkopuolella.
Sen lisäksi, että tämä toimintamalli on vähentänyt hallituksen ns. kumileimasintyötä, on tuo kehitys myös omasta mielestäni siirtänyt toimintavaltaa niille, joilla sen on järkevääkin olla. Työryhmille tuo valta viestittää myös sitä, että kukin työryhmä jäseniään myöten saa kokea itse tehneensä todellisuudessa tekemänsä työn omilla ehdoillaan.
Vastaavasti Voxin toimituksen nimitys siirrettiin ensin yhdistyksen päätöksellä, sitten yhdistyksen sääntömuutoksella hallituksen tehtäväksi, jotta toimituksen toiminta voisi olla yhtä joustavaa kuin muidenkin työryhmien. Myöhemmin hallitus on edelleen linjannut, että hallituksen on järkevää nimittää vain päätoimittaja, joka saa edelleen harkintansa mukaan päättää itse käytännön toimitustyöskentelystä mukaanlukien itse toimituksen valinnasta.
Ensimmäisen aikakauden aikana syntyneen Suur-Turun paikallisjaos MaailmanNavan (2001) kipinästä kyti myös toisen aikakauden aikana paikallistason muutos yhdistyksen toiminnasta päättämisessä. Toisena aikakautena on nimittäin yksittäisiä paikallisvastaavia korvaamaan syntynyt Kallaveen Ruojat (KaRu, 2004), HÄmeen Pakanaverkkolaisten Yhteisö (HÄPY, 2004), Pakanat Helsingissä (PaHe, 2007) sekä Saimaa-Lappeenrannan Pakanat (SaLaPa, 2008). Vaikka paikallistasolla PV:llä ei olekaan ollut suuremmin valtataistoja toiminnan suunnista, on jaoksien synty kuitenkin askel siihen suuntaan, että paikalliset päätökset tehdään paikallisesti kullakin seudulla. Ehkä se on osittain rohkaissut myös paikallistoiminnan monipuolistumista.
Vapaamuotoisempien miittien ja vakavamman yhdistystoiminnan rajaa on myös hämärretty tarkoituksellisesti. Vuonna 2007 puheenjohtaja esimerkiksi kokeili piiputteluiltoja, joiden idea oli yksinkertainen; PJ on tavattavissa silloin tällöin tuopin ääressä ja kuulee mieluusti jäsenten ideoita toiminnan suunnista. Aikakauden kaksi viimeistä vuotta taas vaihdetaan hallitusta muutamien tuntien järjestäytymiskokouksen sijaan hallitusten välisellä viikonlopulla, jossa kokous toki järjestetään viikonlopun aikana, mutta muu aika toimitaankin vapaamuotoisemmin joko ihan hallituisten kesken tai kyseisen kaupungin miitissä. Vuonna 2008 otettiin myös käyttöön PV:n sarvi, jonka ympärille oli tarkoitus saada Karhun maljasta tai sumblesta lainattu idea ja yksilölle työkalu motivoida itseään määräajoin yhteisön kautta. On kokouksia ja kokouksia.
Mitä yhdistykseltä saa?
Toisen aikakauden myötä olemme siinä määrin aikuistuneet, ettei Pakanaverkossa enää aktiivien armeija niinkään kysele sen perään, mitä voisi antaa yhdistykselle, vaan myös mitä yhdistys voisi antaa aktiiville. Ja samalla tietysti myös rivijäsenelle. Vuonna 2004 saimme esimerkiksi ensimmäisen yhteistyökumppanimme Athanatonin ja sittemmin sopimuksia on tehty vielä Voimasanan (2005), Some Place Elsen (2007), Yläkuun (2008), Draconian (2008) ja Salakirjat (2008) kanssa. Tätä kirjoitettaessakin hallitus työstää uutta yhteistyösopimusta ja pitää korvansa auki uusien ehdotusten varalta. Saapa jäsen nykyään todistaa jäsenyytensä kauan puhutulla jäsenkortillakin, joka muuten on jo uudistumassa ja luvassa on juhlavuoden kunniaksi erikoistarra!
Alennusten lisäksi Pakis on tarjonnut edelleen kiiteltyä jäsenlehteään neljä kertaa vuodessa sekä teettänyt tilaustuotteena vuosittain kalentereita. Leirit ovat vakiintuneet yhdistyksen toimintana niin selvästi, että voisimme vaikka kirjata ne yhdistyksen sääntöihin. Toisen aikakauden aikana toteutettiin entistä suositumpana myös ensimmäiseltä aikakaudelta tuttu paitaprojekti. Lisäksi ehdotuksina ovat pyörineet tutulla munalla varustetut kangaskassit, rintamerkit sekä kynät. Aatteellinen yhdistyksemme on alkanut luomaan itselleen materialistista perustusta tulevaisuuden valloituksille.
Uusi ja kiiltävä Pakanaverkko
Ensimmäisellä aikakaudella perustettiin yhdistykselle ensimmäiset kotisivut, joita ehdittiin myös useampaan kertaan uudistamaan ennen kuin ne lopulta siirrettiin ihan omaan osoitteeseensa. Viime historiikin kohdille taas ajoittui toinen murroshetki, kun yhdistyksen julkinen ja suosittu Pakanaverkko-lista päätettiin siivota. Puhdistuksen yhteydessä pyrittiin poistamaan vanhentuneet tunnukset listalta ja ottamaan käyttöön samalla entistä tiukempi käytäntö listan sisällön suhteen, koska aikaisempi, täysin avoin politiikka oli käytännössä tappanut kiinnostavat keskustelut.
Tulkinnasta riippuen uusi linjaus listan ylläpidossa joko tuli liian myöhään tai ei vastannut varsinaiseen tarpeeseen. Tulkinnasta riippumatta se toki poisti listalta kuitenkin keskustelua häirinneet piirteet, mutta jäljelle jäi silti monin paikoin hiljaisempi areena kuin aiemmin niin eläväinen Yahoo-listamme oli ollut. Uudistunut lista suuntasi kuitenkin keskustelun kehityksestä uusille urille. Toisen aikakauden kuumin aihe onkin ollut siirtyminen ensisijaisesti kokonaan pois Yahoo-listoilta, mutta myös enemmän foorumityyppiseen keskustelumalliin.
Sähköpostilistojen ja foorumin kannattajien ikuinen vääntö paremmuudesta jatkuu edelleen ja varsin eloisana kestostaan huolimatta. Molemmille yhteisinä parannuksina on kuitenkin toivottu keskusteluaiheiden parempaa erottelua, käytön helpottumista ja ennen kaikkea toiminnan luotettavuutta. Vuonna 2007 Pakanaverkko ottikin neljä vuotta aikaisemmin tapahtuneen mukaisesti rohkean askeleen ja loikkasi omalla sivustolla (https://www.pakanaverkko.fi/foorumi) toimivan hybridifoorumin käyttöön. Foorumia voi käyttää sekä sähköpostilistana että foorumina – jos kohta kumpikaan puoli ei tietenkään ole edelleenkään tyytyväinen myönnytyksiin, joita kumpikin joutui uudelle ratkaisulle tekemään.
Uuden foorumin myötä ensimmäisen aikakauden aikana vakiintunut kotisivujen ulkoasu sai myös uuden ilmeen, joka on yhtenäinen foorumin kanssa. Suoremmassa viestinnässä taas IRC-käytännöt puhuttivat yhdistystä pidempään, minkä seurauksena lopulta sekä asetettiin käytäntöjä julkisen kanavan ylläpidolle että perustettiin kokonaan erillinen jäsenkanava. Jäsenkanava onkin ominut julkisen kanavan sekalaisesta ajatuksenvirrasta (melkein kirjoitin ajatuksenviiran) ne vakavammat keskustelut ja erityisesti itse yhdistystä koskevat.
Moninaiset miitit
Yhdistyksemme paikallistapaamiset ovat olleet ennenkin vaihtelevia, mutta toisen aikakauden aikana miittien monipuolista kirjoa on leimannut myös paikkakuntaeroavaisuudet. Kuopiossa ovat kesäisin piknikit ennemmin sääntö kuin poikkeus, Helsingissä taas ovat kirjamiitit jo vakiintuneet ja Turussa annetaan samalla tiukka tuki vapaamuotoiselle illanvietolle kun miittikirjoon on tunkenut jos jonkinlaista pienempää säpinää karkinteosta sieniretkien kautta Euran ekskursioihin. Monesti kuulee kaupunkien välillä tiettyä kateuttakin toisten käytäntöihin, mutta onpa toisaalta tyytyväisyyttä omaankin leimaan. Eri puolilla reissailevalle pakanalle tämä tietysti tarjoaa kaikki rusinat pullasta, mikä onkin varsin suositeltavaa, jos Pakanaverkossa haluaa muihin tutustua – tervetulleeksi kun vierailija todennäköisesti tuntee itsensä joka paikassa.
Sinällään yhdistyksen kokonaiskirjokin erilaisten tapaamisten ja tapahtumien suhteen on kasvanut. Tuohon kirjoon on myös ujuttautunut useampi erilainen tapa viettää aikaa yhdessä pidempään kuin ennen – ei ihan leirejä, muttei kyllä ihan miittejäkään. Tuolta pohjalta on toteutettu viikonloppureissu muinaismuistopaikoille ja laavuöitä sekä suunniteltu vaelluksia kansallispuistoon ja pyöräretkiä Turun saaristoon. Aikaa on enemmän kuin valomerkkiin, ja samalla osallistujat saavat ympäristöstä ja tapahtumasta muutakin yhteistä kuin satunnaisesti löydetyt yhteiset harrastukset. Toimintaa pakanoilta pakanoille pakanain kesken.
Yhteiskunnan vaikuttaja, Pakanaverkko ry
Siinä missä tapaamisissa on kasvanut laajuus, tiheys ja erilaisuus, on taas yhteiskunnallinen vaikuttamisemme jossain määrin hiljentynyt, harventunut ja jopa vähentynyt. Aiemmin nähtiin mediassa jopa kuukausittain epäkohtia, joihin tulee pakanan puolesta tarttua ja tämän kirjoitushetkellä viimeisestä vastineestakin on aikaa jo… no, kauan. Aikakauden alussa ehdotuksia julkisen tiedotuksen osalta tuli vielä, vaikka heikkenevässä tahdissa, ja lähestyimmepä silloin avoimella kirjeellä ensimmäistä kertaa ministeritason poliitikkoakin kokemastamme epäkohdasta.
Kuluvan aikakauden viimeisinä vuosina on myös tullut muutamia täysin uudenlaisia ehdotuksia vaikuttamiselle, mutta toistaiseksi tulokset ja jopa toiminta on vasta suunnitteluasteella. Ehkäpä vanhat parrat keräävät vielä uutta virtaa ja uudet aktiivit taas rohkeutta osallistua ja ajaa asioitaan.
Aikakauden toisena vuotena Pakanaverkko osallistui Lehdon ja Shamaaniseuran kanssa Pakanapäivä-tapahtumaan. Tapahtuman suurena tavoitteena oli lisätä yleistä tietoisuutta pakanuudesta ja tuoda samalla pakanat lähemmäs sitä kuuluisaa Suurta Yleisöä. Tapahtuman muoto ja vaikutus jäivät kuitenkin varsin miedoksi, eikä ennen tapahtumaa kaavailluista vuosittaisista uusinnoista ole sen jälkeen kuulunut mitään.
Vuoden 2011 kulttuuripääkaupunkihankkeen osaksi Pakanaverkko kuitenkin järjesteli tapahtumaa, jolla oli tarkoitus sekä hakea kansainvälistä yhteyttä toimintaan että luoda julkisuudelle toisenlainen näkymä pakanuuteen; olemme ehkä marginaalinen osa yhteiskuntaa, muttemme merkityksetön. Tämä kolmannen aikakauden suurtapahtuma kuitenkin tyrmättiin Turku 2011 -säätiön toimesta tuossa muodossaan jo toisen aikakauden lopussa. Tämä ei tietenkään, Pakanaverkon perinteiden mukaisesti, tarkoita sitä, että olisimme valmiit luopumaan tapahtumasta tahi ideasta, vaikka emme sitä ihan sellaisena saisikaan toteuttaa.
Munan vallankumous?
Kaiken kaikkiaan Munan toinen aikakausi on ollut täynnä uutta ja vanhaa, uudistumista ja vanhan kierrätystä. Olemme kuitenkin kehittyneet ja ottaneet samalla askelia taaksepäin, rakentaneet yhdistykselle uutta arvomaailmaa sekä miettineet juuriamme ja tietysti pitäneet meteliä siitä kaikesta – ehkä tosin vähemmän tuolla ulkona kuin avoimessa sisäpiirissämme. Ainakin itselleni toisesta aikakaudesta on jäänyt käteen rakkaita muistoja, pari paitaa, läjä mielenkiintoisia kirjoituksia ja onnistumisen hetkiä. Ei huono saalis. Ja lopulta, vaikka se näyttääkin nyt erilaiselta – *Vallankumous elää!*
((Lopussa oleva tähdin ympäröity on tarkoitettu taittajalle lihavoinnin merkiksi, älkää siis poistako niitä ennen taittoa. Haluaisin myös sen Vallankumouksen olevan Vallankumous sillä ajatuksella, että kyse on siitä kuuluisasta PV:n alkaneesta vallankumouksesta, ei mistä tahansa vallankumouksesta. ))