Teksti: Lemelina
Asiantuntija: ranyselada
Kuvitus: Malitsu
Kun minulle lankesi päätoimittajan tehtävä, ensimmäisiä kysymyksiä oli, mitä uutta haluaisin lehteemme tulevan. ”Sisäpiiristä” kertoneista juoruista aavistuksen suivaantuneena päätin aloittaa juttusarjan, joka heittää valokeilaan työryhmiämme ja niiden toimintaa sekä toivottavasti rohkaisee uusia tekijöitä ottamaan työryhmäläisiin yhteyttä ja hyppäämään remmiin mukaan tekemään hartiavoimin töitä. Pakanaverkon vapaaehtoistyö on hyvin mielenkiintoista ja palkitsevaa hommaa!
Leirityöryhmän kohdalla tämä on nyt erityisen tärkeää, koska leiriryhmässä on juuri tällä hetkellä tasan kaksi aktiivia (ranyselada ja allekirjoittanut), ja se on liian vähän, varsinkin kun nämä tämän hetkiset aktiivityöryhmäläiset ovat muutenkin korviaan myöten Pakanaverkon nakkisopassa. Leirit ovat sentään yksi Pakanaverkon vanhimpia ja näkyvimpiä toimintoja.
Otetaanpa kronologista ja ajantasaista tietoa leiriryhmän toiminnasta. Heitetään esimerkkinä kevätleiri 2008. Sitä varten on alettu tehdä töitä vuoden 2007 lokakuussa eli heti viime syysleirin jälkeen. Tällöin lähti käyntiin leiripaikan etsintä. Verta, hikeä ja kyyneleitä – tai Google, puhelin, sähköposti ja kiroilua. Ensinnä piti etsiä potentiaalisia leiripaikkoja. Olemme suht vaativa joukko, sillä nykypakanat eivät enää suostu yöpymään teltoissa kunnon metsäpakanoiden lailla. Paikalle pitää mahtua 40 pakanaa. Sängyt tai edes patjat olisi syytä näille kaikille löytyä, samoin sisävessa, sauna ja nuotiopaikka. Vesistö saunan lähellä on plussaa. Leiripaikkaa pitää vuokrata muidenkin uskontojen edustajille kuin kristityille. Hometta ei saisi löytyä (eikä leiribakteereja, mutta niille ei aina mitään voi, muistavat etenkin kevään 2006 leireilijät). Kotisivut ovat tärkeä edellytys leiripaikan löytymiselle tai edes joku maininta paikasta internetin ihmeellisessä maailmassa. Ja tärkein kaikesta: hinnan on oltava kohdallaan köyhänpuoleiselle pakanajoukolle. Ei siis ihme, että hyvän paikan löydyttyä sitä halutaan käyttää uudelleen.
Tavoitteena oli löytää paikka Itä-Suomesta, mutta tämä pakanoiden melko vähän koluama alue petti meidät leiripaikkojensa suhteen. Oli kallista, vuokrattiin vain lappenrantalaisille, ei muiden uskontojen edustajille kuin kristityille, vain lattiapaikkoja, auki vain kesällä… ja niin edelleen.
Sitten tuli kriisi: nakitettu leiripaikkasoittaja ei enää pystynytkään työesteiden tähden soittamaan, ja pienenpienen leiriryhmän sisältä olikin yllättävän vaikeaa löytää ehtiväistä soittajaa. Lopulta löysimme lupaavan paikka Lopelta ja varasimme sen – sähköpostilla! Ei, Loppi ei ole Itä-Suomessa, mutta jos tiedätte sieltä edellä mainitut ehdot täyttäviä paikkoja, niistä voi ilmoittaa osoitteeseen leirit@pakanaverkko.fi! On aina välillä mukava kokeilla uutta leiripaikkaa, kun edellisistä on saatu kaikki irti.
Seuraavina etappeina olivat maksuohjekirjeen ja leirikirjeiden päivitys, leirimaksujen sumpliminen, ohjelman suunnittelu, leiri-ilmoittautumisten vastaanottajan etsintä ja mainosten teko, levitys listoille, nettisivuille, foorumille sekä tällä kertaa irtolehtisenä Vox Paganorumin väliin.
Ohjelmiksi suunnittelimme muun muassa yrttisaunaa, kevätpäiväntasausruokien valmistusta, pakanakisaa ja kansanmusiikkituokiota. Ongelmana tässä oli löytää ideoija ja toteuttaja perinteisille pakanakisoille. Testasimme foorumin uutta nakitus-palstaa, ja hieman on sieltä apuakin löytynyt. Joten eiköhän ne kisatkin saada aikaan, pelko pois!
Lisähaasteita oli muitakin. Leiriryhmän piti pohtia, pääsevätkö lapset leirille alennettuun hintaan. Tulimme siihen tulokseen, että tämän tyyppiset leirit ovat suunnattuja lähinnä aikuisille, joten lapsien suosimista alemmilla hinnoilla ei toteutettu. Pohdinta perheleirien järjestämisestä saattaisi olla tarpeen – pakanatkin lisääntyvät!
Kirjoitushetkellä olemme vaiheessa, jossa ilmoittautumisia otetaan edelleen vastaan. Ilmoittautuneille lähetetään leirin maksuohjeet ja sitten lähempänä leiriä leirikirje, jossa on ohjeita niin leiriä kuin leirille saapumistakin varten. Itse leirillä työryhmämme hoitaa leiriläisten vastaanoton, ohjauksen majoituspaikoille, puhelinopastuksen paikalle tarvittaessa, siivouksen järjestämisen, herätyksen ja saunanlämmityksen organisoinnin, ohjelman toteutuksen, pienemmät sydänsurut ja muut suuremmat ja pienemmät asiat, joita leiriläiset eivät osaa itse ratkaista.
Ranyselada on ollut leiripaikkavastaavana näkyvässä roolissa jo vuosia: hän on jaksanut puurtaa meidän leiriläisten iloksi hyvänä ja tiukeana leirihengettärenä vuosi vuoden jälkeen. Pienellä naisella voi olla paljon auktoriteettia! Se ei silti tarkoita, että jatkossakin pitäisi näin olla. Halukkaita leirinatseja, työryhmäläisiä ja työryhmän vetäjiä koulutetaan aina kiinnostuneen tarjoutuessa. Aloittaminen hommissa on nykyään tosiaankin helppoa: vaikeimmat organisointikysymykset ja suurimmat eteen tulleet haasteet on jo ratkottu, uusi aloittaja saa kattavan opastuksen aiheeseen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö omaa luovuutta voisi surutta käyttää hommissa! Asioihin löytyy usein parempia ratkaisuja kuin mitä nyt käytetään. Ne vaan pitää keksiä ensin. Uusi veri on siksikin tervetullutta, että vanhat parrat ovat jo puristaneet itsestään kaikki ideat, ja uusien tekijöiden ilmaantuminen toisi lisäpotkua niin tapahtuman järjestämiseen kuin kulkuunkin.
Miisu, toinen viime aikojen leiripuurtaja, pitää nyt huolta uudesta pakanasukupolvesta. Yksi toisensa jälkeen aktiivit ovat kadonneet leiriryhmästä, ja jäljellä olevilla parilla työmuurahaisella on iso taakka kannettavanaan. Toivomme, että tämä selvitys osaltaan houkuttaisi uusia idearikkaita ja reippaita tekijöitä leiriryhmään! Annatteko miehet meidän pyörittää tätä(kin) työryhmää omassa ylhäisessä naiseudessamme? Pakanaiset, tulkaa vahvistamaan tätä naisenergistä joukkoa omalla panoksellanne! Tulkaa mukaan luomaan uusia leiritraditioita, etsimään uusia hienoja leiripaikkoja ja käyttämään Valtaa Pakanaverkossa! Meille voi lähettää mailia osoitteeseen leirit@pakanaverkko.fi. Tee se jo tänään!
