Sisällys:
1. Mitä on wicca?
2. Mitkä ovat wiccan pääpiirteet?
3. Mitä Jumalattaria/Jumalia wiccat palvovat?
4. Mitä esineitä wiccat käyttävät ja millaisia seremonioita he suorittavat?
5. Mitä ovat Rede ja Kolminkertaisuuden laki?
6. Harrastavatko kaikki wiccat magiaa?
7. Kuuluuko alastomuus Wiccaan?
8. Ovatko Wicca ja noituus sama asia?
9. Mikä on Wiccan alkuperä?
10. Mitkä ovat Wiccan pääsuuntaukset ja niiden alkuperät?
11. Mikä on Varjojen Kirja ja mistä saan sellaisen?
12. Mikä on coven ja miten pääsen sellaiseen mukaan?
13. Voiko kuka tahansa kutsua itseään wiccaksi?
14. Voinko ryhtyä wiccaksi, jos en osaa englantia?
15. Voiko wicca palvoa mitä tahansa jumaluutta?
16. Kuuluuko kuolema Wiccaan? Onko Wicca valkoista magiaa?
17. Onko yksi sakara ylöspäin osoittava pentagrammi Wiccan tunnus?
18. Miten minusta tulee Wiccan papitar/pappi?
19. Mitä ovat rituaalinimet?
20. Onko olemassa wiccaguruja?
21. Kuuluuko jälleensyntymä Wiccaan?
22. Kirjallisuutta
Wicca on moderni uuspakanallinen luonnonuskonto. Sen kehitti eläkepäivinään 1940-luvulla nyt jo edesmennyt brittiläinen virkamies, Gerald Gardner. Viimeisten vuosikymmenten aikana Wicca on levinnyt nopeasti mm. feministien sekä muiden naispainotteista luonnonuskontoa etsivien ihmisten joukossa. Nykyisellään Wicca on helpompi hahmottaa kokonaisuutena, joka koostuu erilaisista wiccalaisista uskonnoista, eikä suinkaan yhtenä yhtenäisenä uskontona. Wiccalaiset uskonnot ovat hyvin monimuotoisia, mutta niiden juuret ovat aina löydettävissä Gardnerin esittelemästä Wiccasta.
Kuten suurin osa uuspakanallisista uskonnoista, Wicca juhlistaa/palvoo jumaluutta luonnossa ja jokaisessa elävässä olennossa eli osana universaalista luovaa energiaa. Itse Elämänvoiman kunnioittaminen ja juhlistaminen tekee Wiccasta erityisen maanläheisen ja helposti omaksuttavan uskonnon. Myös kuolema on osa elämää ja koko elämä nähdään syklinä, joka toistaa ikuisesti itseään. Jumaluus nähdään Wiccassa Jumalattaren ja Jumalan hahmossa.
Vaikka Wicca on siis yksinkertaisia ja pelkistettyjä elämänarvoja korostava uskonto, sen filosofian ydintä on vaikeaa – jos ei mahdotonta – hahmottaa ilman perinpohjaista rituaaleihin ja muihin uskonnon perusrakenteisiin tutustumista. Siksi perinteisen Wiccan
(tradwicca) menetelmiin kuuluu olennaisena osana tradition ylläpitäminen suljettujen covenien ja initiaatioiden kautta.
Nykyään Wiccaan katsotaan kuitenkin kuuluvaksi useita eri suuntauksia, joilla ei välttämättä ole keskenään juurikaan tekemistä, ainoastaan tuo termi ”wicca”. Nämä suuntaukset voidaan nähdä erillisinä uskontoina, joiden kaikkien juuret löytyvät samasta maaperästä. Karkeasti jaettuna wiccalaiset uskonnot jakaantuvat tradwiccaan ja neowiccaan. Näiden kahden alle järjestäytyy erittäin värikäs ja monimuotoinen joukko uskontoja.
Yksi syy tälle wiccakentän hajanaisuudelle piilee juuri siinä, että Wicca on jo perusteiltaan yksilöllisyyttä ja intuitiota korostava. Jokaista rohkaistaan etsimään oma polkunsa ja hyödyntämään omia kiinnostuksen kohteitaan ja taitojaan.
Valitettavan yleinen harhaluulo on kuitenkin nykyään se, että kaikki jotka kutsuvat itseään wiccaksi, todella ovat sitä. Tämä ajatus on johtanut siihen, että nimikkeen ”Wicca” alle on kasaantumassa melkoinen jätevuori epämääräisiä, puoliuskonnollisia suuntauksia, joille on tyypillistä runsas newage-menetelmien käyttö ja Redeen pohjaava passiivinen pasifismi. Korostettakoon tässä vaiheessa, ettei kaikki kiiltävä ole Wiccaa, eikä kaikkea koskaan pitäisikään sulloa saman nimikkeen alle. Wicca hahmottuu jokaiselle harjoittajalle erilaisena, eikä yhtä oikeaa tapaa harjoittaa sitä voida väittää olevan. Suvaitsevaisuudella on kuitenkin rajansa, kun kysymyksessä on uskonnon perusajatuksien katoaminen.
2. Mitkä ovat Wiccan pääpiirteet?
Monien mielestä Wicca, luonto- ja elämänmyönteisyytensä lisäksi, on naisystävällisempi kuin monet muut uskonnot, painottaen henkilökohtaista kokemusta ja suvaitsevaisuutta
muita uskontoja kohtaan. Feminiinisyydestään huolimatta Wicca vetää puoleensa myös kasvavassa määrin miespuolisia harjoittajia. Miehet löytävät Wiccasta yhtä paljon kuin naisetkin: sekä Jumalattaren että Jumalan hahmot ovat täynnä symboliikkaa, lisäksi
näiden kahden välinen suhde tarjoaa näkökulmia myös ihmisten välisiin suhteisiin ja arkielämän ongelmiin. Kokonaisuudessaan wiccat arvostavat tasapainoa moninaisuuden
kokoavana voimana ja näkevät esim. seksuaalisuuden voiman elintärkeänä lahjana. Wiccat kokevat yhteytensä jumalalliseen elämän lähteeseen henkisen voimansa,
luonnon mystiikan ja magian kautta.
Wiccaa on vaikea määritellä uskontotieteellisesti, ellei lähdetä etsimään muotoa nimenomaan rituaalikaavoista, jotka suljettujen, initiatoristen traditioiden sisällä
säilyttävät muotonsa samana, mutta ovat uskontotieteilijälle vaikeasti tavoitettavissa. Monet itseään wiccaksi kutsuvista ovatkin itseasiassa Wiccan menetelmiä hyväkseen käyttäviä ihmisiä, joiden Wicca ei sisällä juurikaan samoja uskonnollisia elementtejä kuin tradwicca, tai heidän Wiccastaan puuttuvat kokonaan uskonnon tunnusmerkit. Siksi olisi tärkeää korostaa wiccalaisen menetelmäopin ja itse Wiccan eroa. Nykyään, kun Wicca on ”muodikas” uskonto, moni näitä rituaalikaavoja tuntematon kutsuu itseään wiccaksi. Tämä aiheuttaa tietysti hankaluuksia; onhan päivänselvää, että vuosikausien pitkäjänteinen työ yhden tradition sisällä ei ole korvattavissa netistä kopioitavilla
BoSilla ja muutamalla jaksolla teininoitasarjasta. Koska coveneita on kuitenkin huonosti/ei lainkaan saatavilla, on itseopiskelu yleisin tapa tutustua Wiccaan. Tällöin kannattaa olla tarkkana tietolähteidensä suhteen.
3. Mitä Jumalattaria/Jumalia wiccat palvovat?
Vaikka suurin osa wiccoista keskittyy tiettyjen kulttuurien mytologisiin jumaluuksiin, wiccat ovat vapaita palvomaan useampia jumaluuksia useilla eri nimillä. Suurin osa omistautuu Suurelle Jumalattarelle ja hänen seuralaiselleen Sarvekkaalle Jumalalle. Tämänkaltainen dualistinen voima nähdään toisiaan täydentävien vastakkaisvoimien ruumillistumana. Joidenkin perinteiden mukaan wiccat painottavat Jumalattaren merkitystä, kun taas vastaavasti toiset suuntaukset näkevät Jumalattaren ja Jumalan tasavertaisina. Jumalatar yhdistetään usein maahan ja/tai kuuhun, kuten vastaavasti Jumala aurinkoon ja/tai metsästykseen, mutta mitään varsinaista sääntöä tästäkään
ei ole. Dianistinen suuntaus palvoo pelkästään Jumalatarta. Jotkut wiccat saattavat mieltää jumaluutensa varsin konkreettisina hahmoina, kun taas toiset näkevät jumaluudet ainoastaan symboleina, alitajuntaa helpottavina oikopolkuina. Jumaluuksien
kokeminen on aina henkilökohtainen elämys.
4. Mitä esineitä wiccat käyttävät ja millaisia seremonioita he suorittavat?
Jotkut rituaaliesineet ovat yleisiä, kuten esim. athame (rituaaliveitsi) ja malja. Toiset esineet ovat käytössä vain tietyissä wiccasuuntauksissa, kuten esim. luudat, nyörit (cord), rummut, rituaalipiiskat (scourge), viiskannat (pentacle), miekat, sauvat (wand) ja seipäät (staff). Näiden esineiden tarkoitus ja käyttö vaihtelee eri perinteiden ja henkilökohtaisten
mieltymysten mukaan. Tavallisesti jokaiseen wiccarituaaliin sisältyy varsinaisen rituaalin lisäksi pyhitetyn tilan eli kehän luominen (casting the circle), jumalallisen voiman kutsuminen, ilmansuuntien kutsuminen kehän vartijoiksi, tanssi/laulu/musiikki, viinin
ja ruuan uhraaminen sekä lopuksi kiittäminen ja rituaalisen piirin purkaminen. Rituaaleja suoritetaan sapatteina (sabbaths), täydenkuun ja/tai uudenkuun aikaan (esbaths) ja elämänmuutosten yhteydessä, kuten esim. syntymän, täysi-ikäisyyden ja liitonsolmimisen juhlistamiseksi sekä parantamisen, kuoleman- ja siirtymäriittien tueksi. Tarvittaessa rituaaleja voidaan tehdä milloin vain, mutta yleensä noudatetaan tarkasti
esim. kuunkiertoa ja valitaan kuukaudesta sopivin hetki kullekin rituaalille.
Enemmistö wiccoista elää ns. vuosipyörän (Wheel of the Year) mukaan. Vuosipyörä muodostuu kahdeksasta sapatista. Sapattien nimet vaihtelevat hiukan perinteestä riippuen. Monet wiccat merkitsevät myös allakkaansa ns. esbathit, joita yleensä vietetään täydenkuun ja uudenkuun (pimeä kuu) aikaan. Kahdeksan vuosisapattia järjestyvät
löyhästi maanviljelysvuoden ympärille, johon vielä yhdistetään Jumalattaren ja Jumalan elämän luonnollinen ja maaginen kierto. Kuun- ja auringonkierron seuraaminen on myös
tärkeä osa wiccalaista vuosipyörää.
Kaikelle wiccaliturgialle ei löydy lähdettä kirjamuodossa, mutta esim. pyhitetyn kehän käyttäminen sekä Jumalattaren kutsuminen (Charge of the Goddess) mainitaan lähes
joka teoksessa ja ne ovatkin, tiettyjen myyttien ja sanamuotojen ohella, yleisiä monessa eri suuntauksessa. Mitään raamatun tai rukouskirjan tapaista teosta ei wiccoilla ole. Suurin arvo annetaan henkilökohtaiselle luovuudelle, runollisuudelle sekä erinäisten myyttien ja rituaalisten tekijöiden taiteelliselle, ja maagisesti toimivalle, yhdistämiselle.
5. Mitä ovat Rede ja Kolminkertaisuuden laki?
Wiccojen etiikkaa ei ohjata lakien ja/tai määräysten avulla, ainoastaan kahden omaatuntoa tutkimaan velvoittavan ohjeen avulla. Kyseessä ovat ns. Rede (Wiccan Rede) ja kolminkertaisuuden laki (three-fold law). Wiccan Rede on itseasiassa pitkä, Doreen
Valienten lopulliseen muotoonsa työstämä runo, mutta tavallisesti Redellä tarkoitetaan vain yhtä lausetta runossa:
”An it harm none, do what thou wilt”. Yleisin suomennos tästä lauseesta on ”Kunhan se ei vahingoita, tee mitä tahdot”. ”Tee mitä tahdot” -osio kehottaa selvittämään omat toiveet ja halut sekä toteuttamaan ne. ”Kunhan se ei vanhingoita” -ehto koskee myös wiccaa itseään ja velvoittaa ottamaan huomioon myös tekojensa seuraukset. Neowiccassa korostuu enemmän ”kunhan et vahingoita” ja tradwiccassa ”tee mitä tahdot” (joka on siis viittaus ihmisen Todelliseen Tahtoon).
Kolminkertaisuuden laki taas kertoo wiccalle, että kaikki tehty palaa tekijälleen kolminkertaisena. Tämän lain pohjana on yksinkertaisesti Syyn ja Seurauksen laki, joka toteutuu joka puolella ympärillämme. Jotkut ottavat tämän ”lain” kirjaimellisesti ja soveltavat sitä arkielämässään, toiset taas kokevat sekä Reden että Kolminkertaisuuden
lain koskevan vain magiatyöskentelyä. Kolminkertaisuuden lain kokeminen enemmänkin luonnonlakina kuin ”noudatettavana” sääntönä on sekin yleistä.
Tyypillistä kuitenkin lähes kaikille wiccoille on käsitys siitä, että kaikki olennot, kivet, kasvit, ihmiset, eläimet, meret jne. ovat riippuvaisia toisistaan ja kaiken toiminnan pohjana pitäisi aina olla tämän kokonaisuuden hyvinvointi. Wiccassa kuitenkin arvostetaan myös yksilöä itseään ja niinpä maailmankaikkeuden hyväksi työskennellään
yksinkertaisesti ja maanläheisesti toimimalla aina oman moraalinsa ja arvostelukykynsä mukaan.
6. Harrastavatko kaikki wiccat magiaa?
Riippuu hieman siitä mitä magialla tarkoitetaan. Okkultisti Aleister Crowley palautti vanhan ”magick”-tavausmuodon suosioon ja määritti sen tarkoituksen: ”the Science
and Art of causing Change to occur in conformity with Will.” Joidenkin mielestä magia on parapsykologian muoto ja toiset näkevät sen tietoisuuden siirtymisen aiheuttamana muutoksena. Seremoniallista magiaa harjoittavat wiccat erottavat usein korkeamman
(high magick) ja alemman magian (low magick) toisistaan; korkeampi magia on syvästi rituaalista alkuenergian aktivoimista, kun taas alemmalla magialla tarkoitetaan jokapäiväisiä, käytännöllisiä loitsuja. Kaikki wiccat eivät harjoita alempaa magiaa lainkaan ja myös niitä löytyy, joille korkeammalla magialla ei ole käyttöä. Suurimmalla osalla wiccoista on kuitenkin jonkinlainen seremonia ja/tai henkinen valmistautumismenetelmä, jonka avulla he virittäytyvät jumaluuden aaltopituudelle sekä vahvistavat mielensä kontrollia. Toiset wiccoista viljelevät rakkausloitsuja ja kiroavat ihmisiä, taivuttavat synkemmän polun tradition mukaisesti ihmisten tahtoa, tosin ”heidän omaksi hyväkseen”, toiset taas eivät…
7. Kuuluuko alastomuus Wiccaan?
Monet covenit ja solitaariset wiccat (solitary) tekevät rituaalinsa alasti (skyclad), sillä jumalien eteen halutaan tulla aseettomina, sellaisina kuin todella ollaan. Vaatteiden koetaan rajoittavan ihmisen liikettä ja olomuotoa sekä synnyttävän eriarvoisuutta.
Lisäksi Wiccaan kuuluu olennaisena osana kehon arvostaminen pyhänä, joten syytä alastomuuden peittämiselle ei oikein löydy. Alastomuus on nykyaikana mielletty turhaan
puhtaan seksuaaliseksi tilaksi; wiccat käyttävät hyväkseen magiassa oman kehon täydellisen hyväksymisen ja tiedostamisen synnyttämää energiaa. Silti jotkut haluavat tehdä rituaalinsa vaatetettuina ja käyttävät tähän tarkoitukseen erityisiä rituaaliin tarkoitettuja vaatteita, kuten kaapua. Luonnollisestikin jokainen saa päättää tämänkin seikan itse ja talvipakkasilla ketään ei varmasti pakoteta lumihankeen alasti!
8. Ovatko Wicca ja noituus sama asia?
Lyhyesti sanottuna eivät ole. On olemassa noitia, jotka eivät koe olevansa wiccoja ja wiccoja, jotka eivät koe olevansa noitia. Kysymys on lähinnä henkilökohtaisesta mieltymyksestä. Monissa kulttuureissa sana ”noituus” herättää negatiivisia tunteita, jolloin noituus nähdään pahansuopien ja heikkojen vanhojen akkojen yliluonnollisena aseena. Monille noituus on kuitenkin henkistä neuvontaa, okkultismia sekä kasvikuntaa
hyödyntävää parantamista. Jotkut wiccat kutsuvat itseään noidiksi, omaksuen nimityksen solidaarisuudesta noitavainon aikana murhattuja ihmisiä kohtaan, toiset taas
ottavat nimityksen itselleen henkilökohtaisista syistä. Vaikka suurin osa nykyajan wiccoista lausuu loitsuja ja harrastaa magiaa, tätä ei kuitenkaan pidetä uskonnon keskeisenä tekijänä. Wicca ei ole perinteistä magiaa, eikä kaikki magia Wiccaa, aivan samalla tavalla kuin se, etteivät kaikki rukoilevat ihmiset kuulu saman uskonnon piiriin.
Täytyy myös pitää mielessä se, ettei perinteinen noituus, jota joskus on harjoitettu ole ollut Wiccaa. On historian vääristelyä yrittää saada keskiaikaisen britti-eukon harjoittama noituus muistuttamaan nykyään harjoitettavaa Wiccaa. Tosiasia on tietenkin, että Wiccan syntyyn vaikutti suuresti MYÖS perinteinen noituus, mutta uskonnon nykyinen kokonaisuus ei juuri muistuta enää noituutta sen alkuperäisessä muodossa. Monissa maissa perinteisten noitien ja wiccojen välit ovat kärsineen huomattavasti siitä, että wiccat ovat pyrkineen muokkaamaan historiaa mieleisekseen ja julistaneet itsensä Ainoiksi Oikeiksi Noidiksi.
Tästä kiistelevät jopa wiccat keskenään. Jotkut kokevat saavansa vaikutteensa ja perinteensä suoraan jumalilta. Tietynsuuntainen wiccamytologia painottaa tulkintaa,
jonka mukaan Wiccan juuret ovat kivikaudessa, josta tie nykypäivään on kulkenut salaisten, maanalaisten covenien kautta satojen vuosien ajan. Muiden mielestä Wicca on perinteinen perhe-/perinneuskonto, joka on kulkeutunut sukupolvelta toiselle. Aidan Kelly lienee kuitenkin lähimpänä totuutta sanoessaan, että Wiccan kokosi yhdeksi uskonnoksi Gerald Gardner mm. Margaret Murrayn, Charles Lelandin ja muutaman muun henkilön ideologioista. Gardneriin ja hänen luomaansa uskontoon vaikutti myös voimakkaasti yhteistyö Doreen Valienten kanssa. Myös perinteisen Wiccan kannattajat myöntävät nykyään auliisti, ettei heidän uskontonsa historia kenties ulotu aivan niin kauas menneisyyteen, kuin mitä joskus on väitetty. Wiccat hyväksyvät tämän tosiasian tyynesti, huumorilla. Olkoon Wiccan alkuperä mikä tahansa näistä, tänään se on
kuitenkin elinvoimainen ja säkenöivä uskonto, avoin luovuudelle ja henkilökohtaiselle vaikuttamiselle.
10. Mitkä ovat Wiccan pääsuuntaukset ja niiden alkuperät?
Aidan Kelly kertoo Wiccan olevan peräisin Gerald Gardnerin filosofiasta, jota hänen apunaan työsti Doreen Valiente. Alex Sanders sai käsiinsä gardnerilaisen Varjojen Kirjan
(Book of Shadows/BoS) ja käynnisti sen avulla oman alexandrialaisen perinteensä, initioiden mm. Janet ja Stewart Farrarin. Muita tunnetuimpia suuntauksia ovat Raymond Bucklandin Seax Wicca, Victor ja Cora Andersonin Faery Wicca sekä dianistinen wicca, jonka Jumalatar-painotteista suuntautumista on ollut luomassa mm. kirjailija Zsuzsanna Budapest. Näiden lisäksi voidaan vielä eritellä mm. druidismiin ja shamanismiin suuntautuneet perinteet.
Tradwiccan suuntaukset ylläpitävät initiaatiojärjestelmää, johon kuuluu normaalisti kolme initiaatiota. Tällaisia initiatorisia wiccasuuntauksia edustavat esim. gardnerilainen ja alexandrialainen wicca.
Näiden wiccasuuntauksien ulkopuolelle jää kuitenkin nykyään suosituin tapa harjoittaa Wiccaa, eli nk. solitaarinen wicca, johon kuuluu olennaisena osana eklektisyys.
11. Mikä on Varjojen Kirja ja mistä saan sellaisen?
Varjojen Kirja (Book of Shadows/BoS) on räätälöity viiteteos wiccoille ja sisältää tarpeellista informaatiota mm. myyteistä, rituaalikaavastosta ja symboleista sekä
lisäksi kirjoittajan omia kirjoituksia ja tallennuksia tämän omista maagisista kokemuksista. Gerald Gardnerin mukaan jokaisen oppilaan olisi itse kopioitava opettajansa BoS käsin, mutta käytännössä kaikki wiccat eivät omista BoSia. Käytössä olevat BoSit poikkevat toisistaan hyvinkin paljon. Joidenkin perinteiden seuraajat käyttävät kirjasta sellaisia nimiä kuin peilikirja (mirror book), magiapäiväkirja (magical diary) tai grimoire. Useita eri variaatioita on saatavana niin kirjoina kuin nettimuodossakin. Jos kopioit näistä omiin tarpeisiisi, saat nopeastikin koottua itsellesi BoSin perusosan. On kuitenkin oltava tarkkana tekijänoikeuksien kanssa ja otettava
huomioon sekin, että kaikki netistä löytyvä materiaali ei välttämättä ole laadultaan kovinkaan kehuttavaa. Kaikkea kannattaa aina kuitenkin kokeilla ja pohtia,
mikä soveltuu käytettäväksi omissa rituaaleissa, mikä ei.
Ehdottomasti suositeltavinta on kopioida itselleen vain perusosa BoSista joko coveniltaan tai muusta luotettavasta lähteestä ja työstää kirjaa edelleen vuosien varrella. Kaupasta
ostettavat BoSit saattavat vedota helppoudellaan, nopeudellaan (nk. Kaikki-Heti-Tänne-asenne) ja hienolla ulkoasullaan, mutta moninkerroin arvokkaampi on BoS, jonka on työstänyt itse, yrityksen ja erehdyksen kautta.
12. Mikä on coven ja miten pääsen sellaiseen mukaan?
Coven eli ns. wiccapiiri toimii monen wiccaperinteen perusyksikkönä, eräänlaisena seurakuntana. Tällainen piiri on hyvinkin muodollinen, valikoiva ja suljettu ulkopuolisilta. Covenin sisällä vallitsee täydellinen luottamus ja rakkaus (perfect love and perfect trust) jäsenten välillä ja sen tarkoituksena on tarjota ihmisille tilaisuus työstää Wiccaa eteenpäin,
tehdä uskonnosta syvempi elämys. Monet aloittavat kuitenkin ryhmätyöskentelynsä mieluummin osallistumalla vain tapahtumiin, avoimiin seremonioihin sekä ns. opetusryhmiin. Suurin osa yksin toimintansa aloittaneista ns. solitary wiccoista
jatkaa coveniin liityttyäänkin uskontonsa harjoittamista yksin. Monet covenit painottavatkin myös omien rituaalien tärkeyttä ja kannustavat jäseniään käyttämään
oppimiaan taitoja monipuolisesti.
Covenin löytäminen voi olla vaikeaa, mutta toivosta ei kannata kuitenkaan luopua. Ennenkuin sopiva coven löytyy, kannattaa itse opiskella Wiccaa niin pitkälle kuin mahdollista. Kirjoja on saatavilla, jopa liikaakin. Vakavalla mielellä Wiccasta kiinnostunut saa parhaimman lähdön, kun tutustuu Wiccan alkuaikojen teoksiin, kuten Gardnerin kirjoittamiin kirjoihin tai tämän UKK:n lopussa esitettyyn kirjalistaan. Mutta vaikka
yksin työskentely onkin omalla tavallaan helppoa, on covenin tarjoama apu ja opastus aina laadullisesti parempaa ja syventää Wiccan kokemista radikaalisti. Siksi onkin toivottavaa, että jokainen wicca hankkisi perustietonsa covenissa tai vähintäänkin opetusryhmässä työskennellen.
13. Voiko kuka tahansa kutsua itseään wiccaksi?
Nykyaikana, kun wicca on trendikäs uskonto, moni ”kääntyy” wiccaksi yhdessä yössä. Kuten miltei kaikkien wiccojen, näidenkin ihmisten kokemus muistuttaa kotiinpaluuta, jonkun tutun ja kauan sitten kadotetun uudelleenlöytämistä. Seurauksena on usein ensimmäiseen kohdalle osuneeseen termiin tarttuminen, ja Wicca on eräs tällainen termi. Mutta kuten pakanuuden laajaan kenttään tutustuneet ovat jo huomanneet, Wicca ei ole ainut pakanauskonto, eikä varsinkaan sellainen uskonto, jonka nimen alle otetaan ilomielin kaikki vähänkin mystiseen vivahtava. Wicca on vakavasti otettava uskonto, eikä se ole mitään sukua TV-sarjojen ja elokuvien esittämälle ”noituudelle”.
Wiccassa käytettävät rituaalit eivät ole suoranaisesti vaarallisia, mutta eivät myöskään täysin vaarattomia. Siksi julistautuminen wiccaksi heti nimen kuultuaan on epäviisasta. Kukaan ei vain herää eräänä aamuna wiccana, vaan tie wiccaksi on pitkä ja vaatii kärsivällisyyttä. Monet wiccat kutsuvat itseään nimellä ”wicca” vasta ensimmäisen initiaation jälkeen, tätä ennen käytetään nimitystä noviisi. Covenit eivät yleensä ota jäsenikseen alaikäisiä, vaan kehottavat tulemaan takaisin vasta täysi-ikäisinä. Tästä johtuen alaikäiset ihmiset useimmiten hankkivat tietonsa muualta, eivätkä suinkaan tyydy odottamaan tuota maagista kahdeksantoista vuoden ikää. Tämä ei ole terve suuntaus ja vahingoittaa sekä näitä alaikäisiä ihmisiä että Wiccan mainetta.
Wicca on omistautumista Jumalattarelle ja Jumalalle, elinikäistä oppimista, ei missään nimessä vain hauskaa puuhastelua magian parissa tai ohimenevä trendi muiden joukossa.
14. Voinko ryhtyä wiccaksi, jos en osaa englantia?
Hmm…hankalaa. Wiccakirjallisuutta ei juuri löydy suomenkielisenä, joten tiedonhankinta saattaa olla kovin vaikeaa ja jää yleensä kovin yksipuoliseksi. Mutta englantia taitamattoman ihmisen kannattaa etsiytyä coveniin. Coveneissa puhutaan normaalisti
suomea, joten kommunikaatio on helppoa ja hyvin pian kielitaidotonkin oppii keskeiset termit ja niiden käytön. Rituaalit kuitenkin saatetaan suorittaa kokonaan englanniksi ja hyvin suuri osa käytettävästä termistöstä on englantia, eli kannattavinta pidemmän
päälle on vain opetella englantia. Suomeksi saattaa aivan lähivuosina ilmestyä aihetta käsitteleviä kirjoja, mutta kokonaiskuvaa koko wiccakentästä on vaikea saada ilman kielitaitoa.
15. Voiko wicca palvoa mitä tahansa jumaluutta?
Hyvin usein wiccoilla on taipumuksena ottaa eklektisesti osia eri kulttuureista ja mytologioista ja yhdistellä niitä kokonaisuudeksi. Tämä on ymmärrettävää jo senkin pohjalta, että elämme nykyään monikulttuurisessa yhteiskunnassa ja pelkästään yhteen kulttuuriin pohjaava Wicca menee kovin helposti sekaisin tuon paikallisen kulttuurin oman mytologian ja perinteen kanssa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että paikalliset perinteet eivät ole Wiccaa, eikä niistä sellaista saa yrittää tehdäkään. Wicca kunnioittaa eläviä perinteitä ja eri kulttuurien omia tapoja, eikä yritä esittää näitä tapoja ominaan. Useimmat wiccat keskittyvät kaikkein mieluiten vain yhteen tai kahteen kulttuuriin, joista valitsevat jumaluutensa. Jotkut eivät valitse koskaan mitään tiettyä kulttuuria, vaan pohjaavat uskontonsa kokonaan pelkkään Jumalattareen ja Jumalaan, ilman sen kummempia nimiä tai mytologioita.
Monien mielestä eri kulttuureista yhdistelemällä syntyneet jumalistot eivät yksinkertaisesti toimi. Jokaisella jumaluudella on oma persoonansa, sitäkin täytyy kunnioittaa.
16. Kuuluuko kuolema Wiccaan? Onko Wicca valkoista magiaa?
Wiccassa koko elämä nähdään syklinä, eikä siitä voida erottaa erikseen kuolemaa ja elämää. Kuolema on yksinkertaisesti osa elämää, eikä sitä missään tapauksessa pidä väheksyä (tai yliarvostaa). Wiccassa kunnioitetaan elämää ja Elämänvoimaa, joka pitää kaikkea elämää koossa. Kuolema vain muuttaa elämän muotoa. Siksi Wicca on hyvin maanläheistä; jokaiselle elämän aikana tapahtuneelle asialle löytyy syy, eikä mitään
puhdasta Hyvää tai Pahaa ole olemassa.
Monet haluavat erottaa harjoittamansa wiccan täysin saatananpalvonnasta ja tästä syystä käyttävät mieluusti termiä ”valkoinen magia”. Kuitenkin aivan Wiccan peruslähtökohtana on tasapaino, eivätkä ”valkoinen” tai ”musta” edusta kumpikaan tätä tasapainoa.
17. Onko yksi sakara ylöspäin osoittava pentagrammi Wiccan tunnus?
Pentagrammi eli viiskanta on vain yksi wiccojen käyttämistä symboleista. Wiccoille pentagrammi symboloi tasapainoa, elementtejä ja Elämänvoimaa. Vastoin yleistä harhaluuloa yhdellä kärjellä seisova pentagrammi ei ole pelkästään saatananpalvojien tunnus, eikä myöskään ehdottomasti erotettavissa wiccojen käyttämästä pentagrammista. Pentagrammi on yleismaailmallinen symboli, joka ei ole millään muotoa wiccojen ”keksintöä” eikä yksityisomaisuutta, ja sitä käytetään myös wiccakentässä
kovin monilla eri tavoilla. Yhdellä kärjellä seisova pentagrammi on Wiccassa toisen asteen initiaation symboli.
18. Miten minusta tulee Wiccan papitar/pappi?
Yleensä kaikkia ensimmäisen initiaation saaneita voidaan kutsua termillä papitar/pappi. Ylipapittareksi/ylipapiksi tullaan vasta monen vuoden opiskelun ja kaikkien initiaatioasteiden jälkeen. Ylipapittaret/ylipapit voivat perustaa omia coveneitaan niin halutessaan. Ensimmäisen initiaation saadakseen on löydettävä coven, joka suostuu sinut initioimaan. Noviisina on covenissa oltava traditionaalisesti vuosi ja päivä ennen kuin initiaatio voidaan antaa.
Wiccat ottavat rituaalityöskentelyään varten itselleen nimen, joka poikkeaa arkinimestä. Tämä nimi jää aina vain covenin tietoon, eikä sitä käytetä rituaalien ulkopuolella. Normaalisti rituaalinimi omaksutaan ensimmäisen initiaation yhteydessä, ja sen voi joko itse etsiä tai sen voi saada suoraan ylipapittarelta/ ylipapilta. ”Uran” edetessä myös nimet muuttuvat, mutta vanhat nimet ovat silti käytössä. Ihminen saattaa saada uuden nimen
jokaisen initiaation yhteydessä tai vielä useamminkin. Rituaalinimen, samoin kuin rituaaleissa käytettävien vaatteiden, tarkoitus on helpottaa ihmisen rituaalitilaan pääsemistä irrottamalla tilanne täysin arjesta.
20. Onko olemassa wiccaguruja?
Ei ole. Wiccassa auktoriteetit eivät ole kovinkaan merkittävässä asemassa ja näinollen kukaan ei yleensä esitä olevansa muita ”ylemmällä tasolla” tai omaavansa muuten
ylimaallista tietoa. Coventyöskentelyssäkin koko coven on tasa-arvoinen, vaikka luonnollisesti ylipapitar ja ylipappi ovat ne ihmiset, joiden puoleen on helpointa kääntyä kysymyksineen. Monia kirjailijoita arvostetaan, mutta heitäkään ei pidetä guruina, ainoastaan ihmisinä, jotka ovat ilmaisseet mielenkiintoisia asioita hyvin kirjoissaan.
Etenkin sähköpostilistoilla törmää kuitenkin joskus ”wiccaguruihin”, jotka tarjoutuvat ”opettajaksi” vasta Wiccaan tutustuneille. Nämä ”gurut” ovat yleensä nimimerkkien takana piileskeleviä, kieroutuneita ihmisiä (yleensä miehiä), joilla on voimakas tarve
saada ”opetuslapsia” syystä tai toisesta. Heidät voi jättää täysin omaan arvoonsa ja kääntyä vain sellaisten ihmisten puoleen, jotka todistetusti tietävät Wiccasta jotain ja ovat pakanayhteisössä tunnettuja. Ihmisiltä voi siis kysellä asioita, mutta opettajia heistä et todennäköisesti itsellesi saa. Wiccassa paras opettaja olet sinä itse.
21. Kuuluuko jälleensyntymä Wiccaan?
Yleensä ajatellaan, että jälleensyntymä kuuluu olennaisena osana Wiccaan. Monesti tämän seikan esiintuominen tuo esiin myös lukemattomia visioita guruista, karmasta, hindulaisuudesta jne. Elämän kierto ei kuitenkaan ole koskaan ollut vain itämainen ajatus, myös lännessä ajatus on ollut tuttu. Melkeinpä kaikki pakanauskonnot mieltävät elämän kiertokuluksi, jossa energia vaihtaa paikkaa ja olomuotoa. Kaikkein maanläheisin tapa nähdä elämän kierto käytännössä, on miettiä lahoavan ruumiin hajoamista osaksi maata; uusi elämä saa ravinteensa kuolemasta. Toisin kuin monissa itämaisissa uskonnoissa, Wiccassa pääpaino on kuitenkin tässä hetkessä, ei seuraavassa (tai edellisessä) elämässä.
BUCKLAND, Raymond: Complete Book of Witchcraft
BUDAPEST, Zsuzsanna: The Holy Book of Women’s Mysteries
CONWAY, D.J.: Maiden, Mother, Crone – myths and reality
CROWLEY, Vivianne: Wicca
EISLER, Riane: Malja ja Miekka
FARRAR, Stewart & Janet: A Witches’ Bible
FRAZER, Sir James: The Golden Bough
GARDNER, Gerald: Witchcraft Today
The Meaning of Witchcraft
High Magic’s Aid
GRAVES, Robert: The White Goddess
HUTTON, Ronald: The Pagan Religions of the Ancient British Isles
KELLY, Aidan: Crafting the Art of Magic
LELAND, Charles: Aradia – the Gospel of the Witches
MURRAY, Margaret: God of the Witches
STARHAWK: The Spiral Dance
VALIENTE, Jade & Doreen: Witchcraft – A Tradition Renewed Natural Magic