Shamanismi ei ole niinkään yhtenäinen uskomusjärjestelmä kuin ryhmä erilaisia käytänteitä, jotka tähtäävät muuntuneisiin tajunnantiloihin, joilla päästään yhteyteen henkimaailman kanssa. Yhteydenpidon tavoitteena voi olla esimerkiksi parantaminen, harmonian palauttaminen tai neuvojen hakeminen. Shamanismia ei voi sinänsä itsessään pitää uskontona, mutta se on usein kiinteä osa tietynlaisia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia järjestelmiä. Suhtautumista kuvaa hyvin nanai-shamaani Lindza Beldy tokaisu vierailevalle uskontotieteilijälle: “Uskonto? Se on venäläisten. Meillä on vain meidän shamaanimme.”
Termin alkujuuri on evenkien shamaania merkitsevä sana šamán. Tämänkaltaisia yhteisön keskushahmoja esiintyy ylipäätään Siperian altalaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen parissa sen verran samankaltaisina, että on perusteltua kutsua kaikkia yhteisellä termillä. Uskontotieteen parissa sitä on kuitenkin laajennettu kuvaamaan ympäri maailman tavattuja uskonnollisuuden muotoja, jotka keskittyvät transsiin lankeavan shamaanin ympärille. Esimerkiksi uskontotieteilijä Mircea Eliade määritteli 1950-luvulla sanan shamanismi tarkoittamaan yksinkertaisesti ekstaasitekniikkaa. Myös suomalaista tietäjälaitosta kuvaillaan toisinaan shamanistiseksi. Tietäjä on henkilö, joka tietää eli tuntee tien toispuoleiseen.
Toden teolla ongelmalliseksi termi muodostuu, kun siitä puhutaan kokonaan alkuperäiskansoista irrotetussa urbaanissa asiayhteydessä, mutta toisaalta parempaakaan ei ole tarjolla. Selvyyden vuoksi voidaankin puhua uusshamanismista erotuksena vanhashamanistisille kulttuureille. Vastaavasti harjoittajat ovat shamanisteja eivätkä shamaaneja.
Nykypäivänä shamanismilla viitataan useimmiten sellaiseen uskomusten ja käytänteiden ryhmään, johon liittyy animistinen todellisuuskäsitys, kolmijakoinen maailmankuva ja moniosainen sielunäkemys. Käytänteitä ovat erilaisten transsitekniikoiden lisäksi luontoyhteyteen pyrkiminen ja rituaalit. Perinteisiin kulttuureihin verrattuna nämä ovat usein selvästi yksilökeskeisempiä, mutta toisaalta tarjoavat harjoittajilleen nykymaailmassa kaivattuja yhteisöllisyyden hetkiä.
Animismi tarkoittaa uskoa kaikkien asioiden, esineiden ja paikkojen sielullisuuteen. Kolmikerroksisessa maailmakäsityksessä puolestaan hahmotetaan maailman koostuvan eri kerroksista, joita yhdistää maailmanpuu. Akseleista meidän näkemämme ja kokemamme maailma sijaitsee keskisessä kerroksessa, jonka yläpuolella sijaitsee ylinen ja alapuolella alinen. Myös ihmisellä ajatellaan olevan useita sieluja, joista ainakin yksi kykenee liikkumaan kehon ulkopuolella niissäkin maailman kerroksissa, joihin keho ei voi liikkua.
Perinteisiä transsitekniikoita ovat tanssi, hengitystekniikat (esim. hidastettu hengitys, hyperventilaatio), laulu, soitto (rumpu, kantele, didgeridoo, tiibetiläiset kulhot yms. instrumentit), seksi (yksin tai kumppanin kanssa) ja kivun aiheuttaminen. Myös unennäkö, huojuntatekniikat, tärinä ja muut keholliset ärsykkeet, äärimmäiset lämpötilat, aistien ylikuormitus sekä toisaalta aistideprivaatio ovat tunnettuja keinoja muokata tajunnantiloja haluttuihin suuntiin. Osa luonnonkansojen shamanismia on myös erilaisten enteogeenien (esim. ayahuasca, kärpässienet, tupakka) käyttö tajunnantilojen muuntamiseen tai henkien kutsumiseen, mutta modernit opaskirjat yleensä paheksuvat päihteitä, eikä Pakanaverkko halua kannustaa ketään laittomuuksiin tai epäterveellisiin elämäntapoihin.
Nykymuotoisen niin kutsutun uusshamanismin merkittävänä hahmona pidetään erityisesti amerikkalaista antropologi Michael Harneria. Harnerin 70-luvulla luoma luoma ydinshamanismi (engl. core shamanism) on shamanistinen systeemi, joka on koottu erilaisten alkuperäiskansojen käytänteiden perusteella järjestelmäksi, joka on irrotettu alkuperäisistä kulttuureistaan. Tätä eräänlaista shamanismin ”runkoa” voi helpommin käyttää ja soveltaa länsimaisten ihmisten elämässä ja itsekehityksessä.
Meidän yhteiskunnassamme kenelläkään ihmisellä ei voi olla sellaista yhdistetyn lääkärin, papin ja rokkitähden asemaa kuin shamaaneilla omissa yhteisöissään. Uusshamanismissa transsitekniikat ja shamanistinen maailmankuva onkin demokratisoitu, ja niitä toteutetaan esimerkiksi rumpupiireissä, joissa useat tai jopa kaikki osanottajat rummuttavat ja vaipuvat loveen. Rumpumatkoilla on yleensä selkeä tavoite tai kysymyksenasettelu, ja niissä tietä osoittaa voimaeläin, joka rinnastuu perinteisen shamaanin auttajahenkiin tai jopa toteemieläimiin. Toisinaan uusshamanistiset käytänteet sekoittuvatkin new age -henkisiin tekniikoihin.
Omaksi muodokseen uusshamanismista voidaan laskea kaupunki- eli teknoshamanismi, joka käyttää transsin saavuttamisessa hyväkseen moderneja ilmiöitä ja apuvälineitä. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi rave-kulttuuri, kelluntatankit, binauraaliset äänitteet ja virtuaalitodellisuuslasit. Moderni shamanisti voi myös ajatella matkaavansa pikemminkin oman tajuntansa kerroksissa kuin konkreettisessa tuonpuoleisessa. Toisaalta uusshamanismi voi yhdistyä voimakkaasti etniseen identiteettiin, jolloin se näyttäytyy vaikeammin erotettavana jatkumona perinteiselle kulttuurille.
Harjoittajansa näkökulmasta shamanismissa on kyse yleisinhimillisestä protouskonnosta, joka yhdistää kivikautista ihmistä informaatioyhteiskunnan kasvattiin. Siinä missä perinteisen shamanistisen kulttuurin edustaja saa oppinsa heimoltaan tai kokeneemmalta shamaanilta, internet-aikakauden shamanisti tyypillisesti opiskelee itse vapaasti valitsemiaan menetelmiä, ja toiset harjoittajat toimivat pikemminkin vertaistukena. Nykypäivänä shamanismin yksi merkittävä piirre on myös kannustaa harjoittajaansa kokonaisvaltaiseen ekologiseen ajatteluun ja luonnon kunnioittamiseen.
Suositeltavaa luettavaa
- Anna-Leena Siikala: Suomalainen šamanismi. Mielikuvien historiaa.
- Mircea Eliade: Shamanism. Archaic Techniques of Ecstasy.
- Juha Pentikäinen: Samaanit. Pohjoisten kansojen elämäntaistelu.
- Johannes Setälä: Shamaanin matka.
- Kai Donner: Siperian samojedien keskuudessa.
- Michael Harner: Shamaanin tie.
- Jan Fries: Seidways. Shaking, Swaying and Serpent Mysteries.
- Carlos Castaneda: Don Juanin opetukset. Yaqui-tietäjän tie.
- Shamaaniseura
- Thuleian tupa
- The Foundation for Shamanic Studies
- Northern Tradition Shamanism