Satanismin syntyhetkeä on vaikeata määrittää: Sitä on harjoitettu eri muodoissa kautta aikojen. Nykymuotoisen satanismin isänä pidetään kuitenkin Anton Szandor LaVey:ta (1930-1997), joka vuonna 1966 perusti Church of Satan:in ja valoi näin perustan uudelle, saatanalliselle, filosofialleen. LaVey:n käsialaa on myöskin The Satanic Bible, joka, vastoin yleistä harhaluuloa, ei ole nk. ”Musta Raamattu” (joka sisältää Mooseksen 6. ja 7. kirjat), vaan satanismin perusteoksena tunnettu lähes kertomakirjallinen kirja, joka -yhdessä The Satanic Rituals -teoksen kanssa- pitää sisällään käytännöllisesti katsoen koko nykymuotoisen satanismin filosofisen perustan sekä sen käytäntöön soveltamisen aloittamiseen tarvittavat tiedot.
LaVey:n luoman filosofian pohjalta on sittemmin syntynyt, joko sitä jatkamaan taikka vastustamaan, useita Church of Satan:in ulkopuolisiakin satanismin suuntauksia. Ainakin toistaiseksi kaikki Pakanaverkko Ry:n satanistijäsenet edustavat kuitenkin ”perinteistä CoS/LaVey-suunnan satanismia”, joten tulemme tässä keskittymään siihen.
Perinteisesti Pakanaverkko ry:ssä satanismistista puhuttaessa on tarkoitettu ”CoS/LaVey-suunnan satanismia”. Tiedotusvälineissä saatananpalvonta ja satanismi ovat usein sekoitettu keskenään, mutta todellisuudessa LaVey-suunnan satanismilla ei ole mitään tekemistä saatananpalvonnalla. Vaikka ns. ”teistinen satanismi” monien mielestä hämärtää rajoja satanismin ja saatananpalvonnan välillä, sanoutuu Pakanaverkko ry satanistien ohella irti saatananpalvonnasta, joka useimmiten on lähinnä käänteistä kristinuskoa.
Satanistit eivät usko sen enempää kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) Jumalaan kuin Saatanaankaan – Satanisti on itse oma jumalansa. Saatana symboloi satanistille synkkää, kehitysopillista entropian voimaa sekä ihmisen ylpeää ja lihallista luontoa. Saatana ei siis ole mikään tiedostava kokonaisuus, jota tulisi palvoa – pikemminkin jokaisessa ihmisessä itsessään oleva voimavaranto.