Mikä on eklektinen?
Sanakirjamainen selitys:
Eklektinen valitsee eri doktriineista, metodeista tai tyyleistä parhaimmalta vaikuttavat osat. Sana merkitsee myös eri lähteistä saaduista osista rakennettua kokonaisuutta.
Määritelmäntapaista
Eklektiset pakanat ovat laaja ryhmä, joka muodostuu hyvin erilaisia uskonnollisia näkemyksiä omaavista ihmisistä. ”Suuntaus” tai ”ryhmä” ei ole helposti luokiteltavissa ja ainoaksi yhdistäväksi piirteeksi voikin nimetä juuri – eklektisyyden.
Karkeasti sanottuna eklektiset pakanat ovat pakanoita, jotka eivät tunnusta mitään tiettyä traditiota1 ja/tai uskontoa, vaan rakentavat eri traditioista ja/tai uskonnoista valitsemistaan osista oman uskonnollisen maailmankuvansa, lisäten tarpeen tullen mukaan itse kehittämiään piirteitä. Tiettyä pakanauskontoa tunnustavat eklektikot yhdistelevät piirteitä yhden uskonnon eri traditioista, voiden lisätä mukaan myös muualta peräisin olevia tekijöitä.
Usein eklektiset pakanat ovat myös uskontoaan yksin harjoittavia (solitary), mutta olemassa on myös eklektisiä ryhmiä – esimerkiksi wiccacoveneita. Selvyyden ja yksinkertaisuuden vuoksi tässä käsitellään nyt vain yksin harjoittavia eklektisiä pakanoita.
Monet ”väriä tunnustamattomat peruspakanat” ovat jonkinasteisia eklektikkoja, vaikka identifioisivatkin itsensä yksinkertaisesti ”pakanoiksi”.
Mielikuvia aiheesta
Leikin muutamien kanssapakanoiden kanssa sana-assosiaatioleikkiä, jossa pyysin kertomaan mitä heille tuli ensimmäiseksi mieleen sanoista ”eclectic solitary pagan”. Vastaukset olivat mielenkiintoisia…. Tässä muutamia valittuja paloja:
”Hillittömän juureton vapaa-ajatteleva yksilö.”
”Kuluttajan ’poimi ja sekoita’ -mentaliteetti.”
”Potpurri. Jotkut sekoitukset ovat mahtavia, jotkut hirvittäviä ja jotkut jotka minun mielestäni ovat yleviä, voivat sisareni mielestä muistuttaa likaista kissanpissalaatikkoa.”
”Eklektinen: Valitsee itselleen sopivat palaset, aivan kuten kaikki muutkin tekevät, muttei tunne halua liittää itseään mihinkään tiettyyn uskonnolliseen suuntaukseen. Haluaa silti ’otsikoida’ itsensä jotenkin.
Solitary: Ei harjoita uskontoaan virallisesti minkään tietyn ihmisryhmän kanssa. Pääasiassa harjoittaa uskontoaan yksin.
Pakana: Jumalat yksin tietävät.”
”Ylenpalttinen.”
”Minä itse.”
”Minä.”
”Sähkölamppu”
”Polkkia, sottiiseja ja valsseja (nämä tulivat ensinnä mieleen!).”
Nämä kommentit antavat hiukan kuvaa siitä, millaiseksi eklektinen pakana käsitetään ja millainen eklektinen pakana on uskonnollisuudeltaan. Tai sitten ei, valitse itse :)
Eklektinen pakanuus tarkemmin
Nine words the Eclectic Rede attest:
Steal what works, fix what’s broke, fake the rest
Tuo yllä oleva ”eklektikkojen rede” kuvaa hyvin perusasetelmaa. Eklektikolle tyypilliseen tapaan ryöväsin sen matkan varrelta (eklektisen rede’n kirjoitti alun perin Steve KelttikoiriaStorm2). ”Ryövää toimiva, korjaa rikkinäinen, teeskentele loput”.
Parhaimmillaan lopputuloksena on toimiva ja henkilökohtaisella tasolla erittäin tyydyttävä kokonaisuus, josta joskus voi jopa syntyä uusi pakanatraditio/uskonto, mikäli muitakin samoin ajattelevia löytyy. Pahimmillaan lopputuloksena on puolestaan ristiriitaisuuksia sisältävä eri osasista yhteen liimattu sekamelska, joka ei käytännössä toimi, ei sitten millään eikä myöskään millään tasolla.
Joillekin voi eklektisten pakanoiden monista lähteistä ammentavasta uskonnollisuudesta tulla mieleen pahimmanlaatuisen pehmopuputartunnan saanut ihminen, joka haluaa kaiken olevan ah-niin-ihanaa ja joka sen vuoksi poimii kaikesta tarjolla olevasta uskonnollisuudesta ne ”parhaat” palat päältä. Hyvin yksinkertaistettuna ja hatusta vedettynäkin esimerkkinä: Kristinuskosta poimitaan enkelit (jotka käsitetään vain ja ainoastaan kiltteinä ja ihanina suojelusenkeleinä), wiccasta ”an it harm none”, buddhalaisuudesta karma (en voi tehdä mitään vähänkään pahalta haiskahtavaa, etten saa pahaa karmaa), new age -suuntauksista kristallien kaikkivoipaisuus, eri vanhoista pakanuskonnoista kaikki ”kivat” jumalat & jumalattaret, Amerikan alkuperäiskansoilta hienot nimet jne. Loppujen lopuksi eri palasia ei yhdistä mikään muu kuin se, että kaiken pitää ”tuntua hyvältä, tässä ja nyt”.
No, näitäkin tapauksia toki löytyy ja tällainen yhdistelmä voi jopa jollekulle olla juuri se oikea (ainakin jonkun aikaa). Kaikkia eklektisia pakanoita on kuitenkin turha maalata joidenkin tapausten perusteella, varsinkin kun hörhelöitä löytyy käytännöllisesti katsoen jokaisesta uskonnollisesta suuntauksesta. Monissa tapauksissa eklektinen elämänkatsomus vaatii varsin paljon asioihin tutustumista. Eklektinen pakana ei voi yksinkertaistaen kaivaa tarpeen tullen hyllystään Spiral Dancea, Lain Kirjaa, Satanic Biblea, Mahabharataa tai eddoja ja tehdä mitä kirjassa neuvotaan, vaan hänen tulee ottaa huomioon useiden omaan uskonnolliseen näkemykseensä vaikuttavien uskontojen ja suuntausten lähestymistavat ja miettiä, mikä sopisi parhaiten käsillä olevan ongelman ratkaisuun tai tehtävän toteuttamiseen.
Monille eklektikoille ”miten” ei ole tärkein kysymys, vaan ”miksi”. Kyseenalaistamalla, kyselemällä, muiden ihmisten kokemuksia ja ajatuksia kuuntelemalla sekä uutta alati oppimalla pystyy selvittämään itselleen mistä pitää ja mistä ei. Laaja-alaisesti opiskelemalla pystyy parhaiten välttämään uskonnollisen ”leikkaa-liimaa” -syndrooman ja luomaan irrallisista tai irrallisilta vaikuttavista palasista jotain uutta ja merkityksellistä – vaikka sitten vain yhden henkilön tasolla. Palasista uuden luominen ei tarkoita sitä, että eklektikko kuvittelisi olevansa ylempänä tai parempi kuin lähdeaineistonsa, tai että hän edes ajattelisi luovansa jotain todella uutta tai ainutkertaista – aivan kuin kukaan muu ei olisi koskaan aiemmin ajatellut yhdistää tekijää A tekijään B. Kyseessä on enemmänkin saatavilla olevista aineksista tehty itselle sopivin sekoitus. Moni muu on saattanut jo tehdä samoista aineksista oman sekoituksensa, mutta ne ovat heidän sekoituksiaan ja tämä on minun. Ihmisestä itsestään riippuu kuinka toimiva sekoituksesta loppujen lopuksi tulee.
Hyvin maallista esimerkkiä käyttääkseni: kokin taidoista ja viitseliäisyydestä riippuu, onko tuloksena uusi upea ruokalaji vai vaikuttaako siltä, että kokkia laiskotti ja hän vain sekoitti yhteen alku-, pää- ja jälkiruoan ainekset.
Matkalle jonnekin, matkalla jostakin?
Joillekin eklektisyys on välivaihe matkalla jostakin jonnekin. Sanouduttuaan irti vanhempien ja/tai lapsuudessa opetetusta uskosta, on edessä etsikkovaihe. Oman uskonnollisen suuntauksen määritteleminen lähtee negaatioista, esim. ”En ole kristitty”. Tämän jälkeen löytyy suurempi viiteryhmä, johon voi tuntea yhteenkuuluvaisuutta: pakanat, uuspakanat. Uskonnollisen etsintänsä tiellä etsikko tutustuu useihin eri pakanauskontoihin, poimien kustakin tutustumastaan uskonnosta ne piirteet, jotka katsoo itselleen tärkeimmiksi, muodostaen itselleen omanlaisensa eklektisen elämänkatsomuksen. Vähitellen, enemmän opittuaan, etsikko saattaa tuntea jonkun monista pakanauskonnoista itselleen läheisimmäksi ja alkaa keskittyä tähän. Ajan kuluessa etsikko huomaa olevansa entinen etsikko, joka nykyään voikin kutsua itseään johonkin tiettyyn (uus)pakanauskontoon kuuluvaksi ja sanoa: ”Minä olen ****!”
Eklektinen uskonnollinen näkökanta voi olla myös seurausta siitä, että matkataan yhdestä uskonnosta eteenpäin (eteenpäin ilman arvotusta paremmasta, tarkoittaen vain etenemisestä henkilökohtaisella tasolla sopivampaan). Monine eri traditioineen monenlaisista juurista ammentava wicca käy hyvästä esimerkistä: wiccaksi itsensä identifioinut alkaa tutustua tarkemmin uskontonsa juuriin ja havaitsee yhtäkkiä olevansa vaiheessa, jossa hän ei voi enää (itse itselleen) rehellisyyden nimissä kutsua itseään wiccaksi. Hän on tutustunut esimerkiksi thelemaan, kelttiläisen pakanuuteen ja muihin suuntauksiin, joista wicca – traditiosta riippuen – on ammentanut sisältöään. Vähitellen ennen wiccaksi itseään kutsunut pakana huomaa kulkeutuneensa yhä kauemmaksi wiccan ajatusmaailmasta, kokien itselleen tärkeämmäksi itse wiccan ”lähteistä” löytämänsä tekijät, jotka hän kokoaa uudeksi kokonaisuudeksi. Toisin kuin identifioidessaan itsensä wiccaksi, nykyinen eklektikko saattaa korostaa wiccaan vaikuttaneissa suuntauksissa aivan toisia tekijöitä kuin mitkä ilmenivät wiccassa.
Kolmas ryhmä onkin sitten ikuiset etsikot, ikuiset oman tiensä kulkijat. He eivät välttämättä edes usko siihen, että ihminen voisi elinaikanaan tulla ”valmiiksi”, vaan ovat koko elämän läpi jatkuvalla etsimisen tiellä. He eivät tunne tarvetta kuulua mihinkään tarkemmin määriteltyyn uskontoon, vaan kokevat itselleen tärkeämmäksi omia uskonnollisia tarpeitaan mahdollisimman täydellisesti palvelevan kokonaisuuden muodostamisen.
Kuinka paljon voi/ pitää sekoittaa traditioita/uskontoja, ennen kuin on eklektinen?
Siinä, missä esimerkiksi brittitraditio-wicca saattaa olla sitä mieltä, että kun tradition A edustaja ryhtyy ottamaan uskonharjoitukseensa mukaa piirteitä traditiosta B – puhumattakaan kokonaan toisesta uskonnosta, on syytä lakata kutsumasta itseään tradition A edustajaksi, saattaa toinen kutsua itseään kristityksi wiccaksi… Raja on siis häilyvä ainakin yksittäisten ihmisten itsensä identifioimisen kohdalla, vaikka jonkun ulkopuolisen olisikin suhteellisen helppo sanoa ”tuo tuossa on kylläkin oikeastaan eklektinen pakana”. Kristitty wicca -esimerkin kohdalla voi jo miettiä, onko henkilö oikeastaan edes eklektinen pakana vai vain uskonnollisuudeltaan eklektinen, onhan toinen ammennettavista uskonnollisista suuntauksista kaikkea muuta kuin pakanallinen.
Näin päätteeksi pari eklektikkovitsiä:
K: Mitä eroa on eklektikolla ja eettisellä eklektikolla?
V: Lähdeviitteet. 3
K: Miksi kana ylitti tien?
Eklektikon vastaus: Koska tien ylittäminen tuntui kanasta oikealta tuolloin. Se käytti egyptiläistyylisiä jyviä ja kelttiläiseltä kuulostavaa sanaa tarkoittamaan tietä, sekä yhdisti mukaan Amerikan alkuasukkaiskulttuurien elementtejä Jyvänimeensä, Kana-Joka-Tanssii-ja-Juoksee-Susien-Kanssa.
1) Traditio: Tässä yhteydessä pakanauskonnon (esim. wicca) haara, vrt. Gardnerilainen wicca ja diaaninen wicca.
2) Itsekin eklektikko Steve kirjoitti osuvasti myös eklektikon lähdeviitteen: ”Osan tästä voi olla kamaa jonka varastin joltakulta jostakin jossain vaiheessa elämääni. Osan keksin itse. Osa voi olla jumalallista ilmoitusta (kiitos Jumalatar!), enkä oikein tiedä miten erottaa tämä ja edellinen toisistaan. Tai sitten muistin kaiken edellisestä elämästäni, jossa olin itse Gerald Gardner. Mikä puolestaan selittäisi ekletiset taipumukset, vai mitä.”
3) Taliesin of Earthstar